Mennään metsään!

Lapsena äiti vei meidät metsään melkein joka päivä. Aina piti lähteä kävelylle, hiihtämään, lammelle uimaan tai mustikkaan. Jännintä oli kuutamohiihto yöllä, kun ladut hohtivat sinisinä täysikuun valossa.
Nuorena aikuisena himoitsin meren rantaan, sellaista kun ei lapsuuteni Kouvolassa ollut. Pääsinkin lähelle merta 20 vuodeksi Helsingissä, kunnes elämä toi minut taas metsäiseen, merettömään kaupunkiin, nimittäin Vantaan Metsolaan. Elämä järjesti meille koiran, joka opetti minut taas taas rakastamaan metsää, suuria kuusia ja havujen tuoksua. Kotonakeväänä moni sielultaan keskikaupunkilainenkin on löytänyt lähimetsänsä. Kun kaikki oli kiinni, mentiin metsäretkelle eväiden kanssa. Lapset saivat taas kerätä käpyjä ja keppejä pokemonien sijasta.
Vantaa on siitä harvinainen suuri kaupunki, että sen pinta-alasta lähes kolmasosa on metsää, 9000 hehtaaria. Vantaalaiset myös rakastavat metsiään. Kun heiltä kysyttiin, mikä heille on tärkeää omassa asuinympäristössään, niin 97% vastasi: luonto. 97% vantaalaisista myös asuu korkeintaan 300 metrin päässä lähiluonnosta tai virkistysalueesta. Se on kyllä verrattomasti paremmin kuin esim. Helsingissä. Koska tiedämme, että luonto on vantaalaisille erityisen tärkeä, pyrimme uudessa yleiskaavassa säästämään luontoa ja keskittämään asutusta sinne missä sitä jo on, hyvien joukkoliikenneyhteyksien varteen. Rakennamme myös enemmän ylöspäin eli korkeampaa kerrostalokantaa keskustoihin. Juuri siksi että jää tilaa luonnolle, virkistysalueille, puistoille. Lisäämme myös luonnonsuojelualueita. Luonnon monimuotoisuuden kannalta erityisen arvokkaita alueita on Vantaalla nyt 34 hehtaaria, siis 340. 000 m2. Jotkut lajit ovat EU-luontodirektiivin perusteella niin suojeltuja, että ne estävät rakentamisen jollekin alueelle. Esimerkiksi Kehäradan varrella Kivistössä olisi runsaasti tilaa rakentamiselle, vaan monelta tontilta onkin löytynyt lahokaviosammalta tai liito-oravan elinpiiriä. Vantaa teetti erillisen lahokaviosammalselvityksen, josta kävi ilmi, että lajia on meillä yllättävän runsaasti – tietysti kun on paljon vanhoja metsiä!
Vielä siitä meren rannasta. Sellaista ei nyt ole, koska Vantaan vuoden 2009 kaupunginhallitus suuressa viisaudessaan meni antamaan ainoan merenrantansa Westerkullan kiilan Helsingille – ilmaiseksi! Edes yhtä saarta ei pyydetty vaihdossa. Olen tuosta vieläkin niin tuohtunut! Ei vissiin auta muu kuin mennä rauhoittumaan metsään…


Vaula Norrena on Vantaan kaupunginhallituksen 2. vpj ja kaupunginvaltuutettu, joka menee joka aamu metsään koiransa kanssa.

JAA