Tammikuussa tapahtui kummia: Vantaa hakkasi Tussinkosken luonnonsuojelualueen reunaa rakentaakseen vesiputken luonnonsuojelualueen läpi, vaikka vieressä olisi ollut tyhjä tontti. Ilmeisesti vesiputki oli aikanaan piirretty kulkemaan suojelualueen kautta, jotta viereiselle tontille olisi saatu mahdollisimman monta taloa. Kaava taloineen kaatui, mutta vesiputken linjaus jäi. Poikkeuslupa hakkuille haettiin ilman, että päättäjät olivat siitä tietoisia.
Seuraavaksi Vantaa päätti rakentaa suon päälle ulkoilureitin Vehkalan luonnonsuojeluvarausalueella. Vaikka tuoreen strategian myötä yleiskaavan suojeluvarausten muuttamista luonnonsuojelualueiksi on saatu vauhditettua, sekään ei näytä riittävän, jos todellista tahtotilaa suojeluun ei ole.
Vuoden alussa Vantaalle perustettiin neljä uutta luonnonsuojelualuetta. Perustamisvaiheessa kävi kuitenkin ilmi, että kaupunki aikoo sallia aiempaa laajemman metsästyksen suojelualueillaan. Uusilla alueilla sallitaan kaikki “lain mukainen” metsästys. Metsästyslain muutoksen myötä tämä tarkoittaa, etteivät edes uhanalaiset lajit välttämättä ole turvassa luonnonsuojelualueilla.
Metsästystä perusteltiin vieraslajien torjunnalla. Vieraslajien torjunta on kuitenkin mahdollista ilman kaiken metsästyksen sallimista. Asiaa tarkemmin selvitettäessä kävi ilmi, ettei Vantaalla ole tietoa siitä, mitä ja kuinka paljon luonnonsuojelualueilla ylipäätään metsästetään.
Vantaa väittää olevansa luontopositiivinen kaupunki. Samaan aikaan luonto ei ole turvassa edes suojelluilla alueilla. Jos emme voi luottaa siihen, että luontoa suojellaan luonnonsuojelualueilla, mihin kaupungin luontotyössä voimme luottaa?
Päättäjien ja kaupungin välille on syntynyt epäluottamusta, jota voidaan korjata vain avoimuudella ja konkreettisilla teoilla luonnon hyvinvoinnin puolesta. Seuraavaksi alkaa uutta strategiaa toteuttava ohjelmatyö. Tässä työssä nähdään, mitä Vantaa on valmis tekemään luonnon ja ympäristön hyvinvoinnin edistämiseksi.
Eve Rämö
Korsolainen päättäjä, kaupunginhallituksen 2.vpj
eve.ramo@vantaanvihreat.fi
