Tammikuussa alkoi kuulua kummia: yhtäkkiä Nuortenkeskus Nupin palveluita ei enää ollutkaan. Palvelut oli vuoden alusta hajautettu eri yksiköihin. Kukaan ei oikein tiennyt minne ja miten palveluiden piiriin pääsee.
Ennen hyvinvointialuetta Vantaalla panostettiin paljon nuorten mielenterveystyöhön nimenomaan Nupin muodossa. Matalan kynnyksen moniammatillinen tiimi tarjosi nuorille tukea, ohjausta, neuvontaa ja hoitoa ilman lähetteitä. Kaikki samasta osoitteesta. Mallissa onnistuttiin saamaan saman katon alle niin sosiaali- kuin terveydenhuollon palvelut, yhdessä. Tämä ilmeisesti koitui Nuppien kohtaloksi hyvinvointialueella. Yhtäkkiä oli mahdotonta luokitella asiakkaita kun he olivat molempien toimialojen asiakkaita.
Hyvinvointialueen uudistuksessa keskeisiä tavoitteita oli se, että toimimme yli toimialarajojen yhdessä ja yhteistyössä. Onkin suuren luokan virhe, mikäli rahoitusmalli ohjaa toimimaan toisin. Syventämään siiloja eri toimintojen välillä entistä syvemmiksi.
Valittavasti tilanne ei edelleenkään ole juurikaan sen parempi vaikka uutta toimintaorganisaatiota on yritetty kovasti hyväksi selittää. Pahimmillaan lapset, nuoret ja perheet käännytetään pois ovelta toiselle. Tuntuu, että päästäkseen hoitoon on suoritettava byrokratian temppurata esteineen.
Mallin takana on kaunis ajatus siitä, että apua saisi läheltä arkea ja lähimmältä aikuiselta. Suurimmalle osalle tämä tarkoittaa oppilashuoltoa. Oppilaita per kuraattori on kouluilla kuitenkin noin 700 oppilasta ja per psykologi noin 1000 oppilasta. Tämän lisäksi psykologien vakansseja on ollut vaikea saada täyteen. Tuntuukin aivan absurdilta, että nämä oppilashuollon ammattilaiset kykenisivät tämän kaiken työn hoitamaan samalla kirjoittaen lähetteitä seuraavaan hoitotahoon ja toimimaan omatyöntekijöinä verkostoneuvotteluissa.
Varmasti on tarpeellista, että hyvinvointialueelle on perustettu uusi, Lasten ja nuorten psyykkisen hyvinvoinnin yksikkö. Yksikkö vastaa keskivaikeiden ja komplisoituneiden mielenterveyshäiriöiden hoidosta.
Sinne ohjaudutaan muiden hyvinvointialueen palveluiden ammattilaisten kautta, kuitenkin vaatien, että muut palvelut esimerkiksi sosiaalihuollossa on koettu toimimattomiksi. Kysynkin: miten terveydenhuollon yksikkö voi vaatia, että ensin on kokeiltu sosiaalihuollon palveluita jos kerran tarve on terveydenhuollon osaamiselle?
Toivonkin, että uutta mallia vielä tarkastellaan erityisesti hoitoa ja tukea tarvitsevien lasten, nuorten ja perheiden näkökulmasta. Ei pompottelua, puhelinaikoja ja poiskäännyttämistä vaan yhden luukun kohtaamista ilman jonoja kiitos!
Eve Rämö
Korsolainen aluevaltuutettu
