Syyskausi on tullut ryminällä syliin ja politiikka painaa täysillä eteenpäin. En voi sanoa, että luvassa on tiukempia päätöksiä kuin koskaan, mutta hauskaa tästä ei tule. Uusi valtuusto työstää samaan aikaan tulevan nelivuotiskauden strategiaa, ensi vuoden budjettia sekä mittavia säästöjä. Talous sakkaa eikä työpaikkoja ole. On selvää, että säästöjä ja sopeuttamista tarvitaan mutta sitäkin enemmän tarvitsemme fiksuja päätöksiä – sellaisia jotka vuosien kuluessa maksa enemmän kuin niistä saatu hetkellinen säästö. Tällaisten kohteiden löytäminen on vaikeaa mutta ei mahdoton tehtävä. Samaan aikaan strategiassa tulisi löytää keinot siihen, miten pidämme yllä toivoa ja menemme kestävästi kohti parempaa.
Kun hallituksen päätökset suoraan sekä hyvinvointialueiden kautta osuvat samoihin ihmisryhmiin on aivan selvää, että yhteiskunnan kantokyvyn sijaan koettelemme yksilöiden kantokykyä ja hyvinvointiyhteiskunnan rajoja. Asunnottomuus on merkittävässä kasvussa hallituksen leikkausten vuoksi ja yhä useampi lapsi elää köyhyydessä. On selvää, että menestystä ei tällä reseptillä rakenneta. Hyvillä päätöksillä voimme pitää huolta ihmisistä, sitä tarvitsemme nyt. Toivon, että kuntatasolla pyrkisimme kaikin keinoin torjumaan maan hallituksen päätösten aiheuttamaa kurjuutta.
Kysyin kolmivuotiaaltani, että mistä äidin pitäisi tänään kirjoitella. Kolmivuotiaan itsevarmuudella hän vastasi: minusta! Kolmivuotias on tässä oikeassa, etenkin kun teemme tiukimpia päätöksiä pitäisi jokaisessa hetkessä muistaa lapset, puolustaa tinkimättömästä lasten, nuorten ja perheiden hyvinvointia.
Eve Rämö
Kaupunginhallituksen 2.varapuheenjohtaja
Aluevaltuutettu
