Syksyn kiireiden keskellä sähköposti täyttyy, vaalikonelinkit vilkkuu ja loputon tekemättömien asioiden lista kasvaa. Ulkona on pimeää ja edessä vaalit, joista oikein kukaan ei osaa sanoa mitään. Ehdokkaan ja yhdistysten rahat käytettiin puoli vuotta sitten kuntavaaleihin. Jostain pitäisi raapia kampanja kasaan. Kesän ja auringon sijaan näissä vaaleissa tavataan kansaa tammikuun pakkasessa. Ei mikään ihme, että ehdokkaiden löytäminen näihin vaaleihin on ollut haastavaa.
Omalla kohdalla onneksi helpotusta tuo se, että kyseessä on sosiaali- ja terveyspalveluiden vaali. Aihepiiri josta tiedän paljon ja joka on sydämen asia. Pitkän linjan sosiaalialan ammattilaisena on kivakin, että pääsee puhumaan just niistä itselle tärkeimmistä asioista.
Politiikassa liian vähän puhutaan jaksamisesta. Kuntatasolla on vain vähän ammattipoliitikoita. Loput, eli suurin osa meistä taiteilee työn, perheen ja politiikan yhteensovittamisessa. Kun tekee normaalin työpäivän päälle vielä illat ja viikonloput politiikkaa, tulee päivistä ja viikoista helposti pitkiä ja hektisiä. Osaltaan etäkokoukset ovat hieman helpottaneet hektisyyttä mutta samalla karsineet pois sitä tärkeää sosiaalista kanssakäymistä. Toisin kuin poliittisista debateista Vantaa-kanavaa katsellessa voisi vaikuttaa, on kaupungintalolla kokoussalin ulkopuolella aina iloinen porina. On tärkeää ehtiä politiikan teon lisäksi ehtiä kyselemään kuulumiset, halaamaan ja istahtamaan hetkeksi. Tämä on se vertaistukiryhmä joka parhaiten ymmärtää jatkuvan riittämättömyyden tunteen pitkien esityslistojen ja maratonkokousten taustalla.
Politiikka on kaikesta huolimatta jotain sellaista mistä en luopuisi. Se tunne, kun saa tehtyä jotain todella merkityksellistä joka parantaa kuntalaisten hyvinvointia tai palveluita on ihanaa. Onneksi kiitostakin välillä saa. Se lisäksi on tärkeää kalenteroida aikaa myös levolle, perheelle ja luonnossa liikkumiselle,
Ei, aluevaalit, ainakaan minä en ole valmis. Mutta kyllä se tästä.
kaamosterveisin
Eve Rämö
Korsolainen kaupunginvaltuutettu (VIHR)
