Olen seurannut usein Yhdysvaltojen presidentinvaaleja. Niin nytkin. Tai erityisesti nyt, koska nyt niissä näyttää tapahtuvan jotain varsin mielenkiintoista. Vastakkain ovat entinen presidentti Donalf Trump ja nykyinen presidentin Joe Bidenin varapresidentti Kamala Harris.
Kamala Harris on poliitikko, mutta hän on siviiliammatiltaan ollut syyttäjä, ja koulutukseltaan juristi. Siksi kuuntelen mielelläni, miten poliitikko, syyttäjä, presidenttiehdokas perustelee mielipiteitään. Kuulen aika selvästi puheesta oikeussaliin sopivaa täsmällistä, selvää viestiä, mikä kuulostaa vakuuttavalta. Myös se, että ehdokas ei puhu ensisijaisesti itsestään, eikä voimakkaasti mollaa vastaehdokasta, voi olla hyvä strategia.
Vastaehdokas Trump tiimeineen on tällä hetkellä hieman pulassa. Hänen tiiminsä oli valmistautunut kisaamaan Joe Bidenin kanssa, jolloin vastakkain olisi ollut kaksi suhteellisen iäkästä, omalla tavallaan erikoista persoonaa. Jopa republikaanisen puolueen johtohenkilöiltä on kuulunut kriittisiä kommentteja kampanjasta. Kampanjatiimi joutui täysin uuden tilanteen eteen. Tiimin ainoaksi aseeksi tässä vaiheessa on otettu Harrisin persoonaan kimppuun käyminen, alkaen hänen liian hersyvästä naurustaan. Ja nyt ollaan siis valitsemassa maailman merkittävimmän valtion presidenttiä neljäksi vuodeksi.
Harris ja Trump ovat hyvin erilaisia ihmisiä, joten on senkin vuoksi selvää, että kampanjaa käydään eri tavalla. Mutta yksi asia pistää miettimään. Voitetaanko vaaleja todennäköisimmin positiivisuudella vai negatiivisuudella? Jos äänestäjille tolkutetaan, kuinka huonosti asiat ovat, onko se yksinomaan vastuullista politiikan tekoa? Äänestäjille ei tietenkään saa valheellisesti selittää asioiden olevan erinomaisesti, jos ne eivät sitä ole. Mutta vastuullisen poliitikon tehtäviin kuuluu myös luoda kansalaisille uskoa tulevaisuuteen ja kertoa, miten hän kehittäisi asioita. Aina ja kaikissa tilanteissa. Toisten virheiden etsiminen ei ole sama asia kuin asioiden kehittäminen.
Suomen edelliset presidentinvaalit käytiin hyvin sopuisasti, joidenkin mielestä jopa liian sopuisasti. Niissä ei menty ns. henkilöön, eli ei mollattu kilpakumppaneita, vaan pyrittiin enemmän tuomaan esiin omia ajatuksia. Edelliset eduskuntavaalit olivat aivan erilaista kampanjointia, kun niissä keskityttiin lupauksiin, joita ei voi pitää, ja edellisen hallituksen lukemattomiin virhearviointeihin.
Usein tulee miettineeksi, millainen olisi vaalikampanja, jossa ei keskityttäisi pelkästään edellisen hallituksen virheisiin, ei toisten puolueiden herjaamiseen, ei kuitenkaan liiallisten lupausten antamiseen, vaan myönteisessä hengessä kansalaisille tärkeiden asioiden realistiseen kehittämiseen. Sellaisen haluaisin nähdä. Varmaan moni muukin.
Taisto Hujala
varatuomari
yrittäjä
Tuusula
taisto.hujala@icloud.com
