– uusien autojen suuret ruudut yllättävät autoilijan silmiä
Ruutuajasta varoitellaan usein pienten lasten vanhempia, mutta pienten ruutujen ääressä vietetty aika kuormittaa myös nuorempien ja varttuneempien silmiä. Silmiä rasittavat lisäksi uudenlaiset, huomaamatta arkeen tulleet ruudut – esimerkiksi auton suuret näytöt, jotka voivat lisätä silmien väsymistä ajon aikana.
Moni silmälääkäri ja optikko on huomannut niin lasten, nuorten kuin aikuisten silmä- ja päänsärkyjen, niska-hartiaseudun särkyjen ja näköhäiriöiden lisääntyneen voimakkaasti kuluneina vuosina. Suurena tekijänä on älylaitteista johtuva lähinäkötyöskentelyn kasvu.
Kun ihminen katsoo kaukaisuuteen, silmien mukauttajalihakset lepäävät. Lähelle katsottaessa lihakset ovat jännitystilassa, ja lisääntyneen lähikatselun myötä ne voivat jäädä jopa jumiin, kuten mikä tahansa muukin lihas. Pitkään jatkuneen lähikatselun jälkeen silmälihakset eivät välttämättä enää rentoudu, ja katsetta on vaikea tarkentaa kauas. ”Paras neuvo silmien rentouttamiseen on katsoa säännöllisesti kaukaisuuteen. Hyvä muistisääntö on nostaa silmät ruudusta 20 minuutin välein, vähintään 20 sekunniksi kerrallaan. Eri ikäisten näkemisen haasteisiin on saatavilla monipuolisia ratkaisuja, mutta helppo ja täysin ilmainen keino tilanteen helpottamiseksi on katsella välillä kauas. Tilannetta on hyvä selvittää myös silmälääkärin tai optikon vastaanotolla, mutta usein jo pienet muutokset omassa arkikäyttäytymisessä helpottavat. Myös erilaisista näönkorjauksen ratkaisuista voi olla apua”, Silmäaseman johtava optikko Petri Eskola sanoo.
Lasten ja aikuisten ruutuaika herättää huolta syystä: silmät kuormittuvat eri tavoin elämän eri vaiheissa, mutta vaikutukset kasaantuvat helposti huomaamatta. Siksi silmien hyvinvointia on syytä tarkastella koko elämänkaaren näkökulmasta.
Lapsilla silmien suojeleminen on erityisen tärkeää, sillä silmämuna kasvaa noin 10–12 vuoden ikään asti. Jatkuva älylaitteiden katselu ja pitkäkestoinen lähelle kohdistuva näkeminen rasittavat kehittyviä silmiä ja voivat kiihdyttää likinäköisyyden etenemistä. Turvallista ruutuajan määrää on mahdotonta määritellä täsmällisesti, joten olennaisempaa kuin minuuttien laskeminen on tasapaino. Ulkona liikkuminen, leikkiminen ja vaihtelevat katseluetäisyydet tukevat lapsen näön kehitystä ja tarjoavat vastapainoa ruudun ääressä vietetylle ajalle.
Nuoruudessa ja opiskeluvuosina lähikatselun määrä kasvaa usein voimakkaasti. Silmän taittovoima muuttuu koko elämän ajan, ja jo teini-iässä silmien kyky palautua rasituksesta heikkenee verrattuna lapsuuteen. Lukio- ja korkeakouluopinnot lisäävät ruutu- ja lukuaikaa merkittävästi, minkä vuoksi myös vapaa-ajalla olisi hyvä rajoittaa jatkuvaa lähikatselua. Työelämään siirryttäessä oireet voivat hetkellisesti lievittyä, jos työ ei vaadi jatkuvaa ruudun tuijottamista. Ikääntymisen jatkuessa, erityisesti neljännen vuosikymmenen jälkeen, näkemisen haasteet palaavat usein uudessa muodossa.
Aikuisilla digilaitteiden käyttö näkyy yleisinä oireina, kuten päänsärkynä, niska-hartiaseudun kipuina ja silmien kirvelynä. Näitä aiheuttavat erityisesti älypuhelimet, tabletit ja tietokoneet, kun taas television katselu kuormittaa silmiä yleensä vähemmän. Moni ei tule ajatelleeksi, että näköongelmien tutkiminen ja yksilöllinen korjaaminen voivat vähentää oireita huomattavasti. Uusia haasteita tuo myös autoilu: suuret ja kirkkaat kojelautanäytöt rasittavat silmiä etenkin pimeällä, kun katse siirtyy toistuvasti kauas ja kirkkaalle ruudulle. Näytön kirkkauden himmentäminen voi keventää silmien kuormitusta.
Ikääntyneillä ruutuaika on usein hieman vähäisempää kuin muulla väestöllä, ja suuri osa siitä liittyy sosiaalisten suhteiden ylläpitämiseen, mikä on tärkeää hyvinvoinnille. Samalla ruutuaika ja muu tarkkaa näköä vaativa tekeminen voivat paljastaa silmäsairauksia, kuten kaihia tai glaukoomaa. Kaihi on luonnollinen osa ikääntymistä ja muistuttaa likaiseksi muuttunutta linssiä. Se hoidetaan leikkauksella silloin, kun näkö alkaa haitata arkea, ja tilanne arvioidaan aina silmälääkärin vastaanotolla.
Ruutuaika ei siis ole vain lasten tai nuorten kysymys, vaan koko elämän mittainen silmäterveyden haaste, jossa tasapaino ja säännöllinen näön seuranta ovat avainasemassa.
