Ukko-Munkin yläkerran kulmapöytä toimii mainiosti näyttämönä rennolle ja kiinnostavalle keskustelulle kahden huippumuusikon kanssa. Yhteydenotto Stadista basisti Masa Maijaselle 1980 laittoi nuoren miehen suunnitelmat ja maailman hetkessä uusiksi. Kapsäkki ja basso olalle, Lappeenranta jäi taakse ja sillä tiellä ollaan edelleen. Tiet kitaristi Jarmo Nikun kanssa veivät yhteen jo 70-luvun lopulla kun SM-kultaa 1978 voittaneen
Farout-yhtye tarjosi Maijaselle basistin paikkaa. Faroutin myötä sana oli kiertänyt ja Masa pyydettiin Maukka Perusjätkän värikkääseen bändiin levittämään ”Säpinää” Stadin rajojen ulkopuolelle.
Nikku tuli perässä kun Lappeenrannassa vierailleet valtakunnan kärkikitaristit huomasivat Jarmon kyvyt. Nono Söderberg vihjaisi Saimaan rannoilla käydessään, että noin näppärille sormille löytyy kyllä hyvin töitä Helsingissä. Kohta oltiinkin jo Oulunkylän Pop & Jazz opistossa, ja päävastuun Jarmon opetuksesta otti siinä hyvin onnistunut Peter Lerche. Pääkaupungin ympyröissä Jarmo pian tapasi ja ammensi oppia teini-iän idoleiltaan Juha Björniseltä, Janne Louhivuorelta sekä Heikki Laurilalta.
Masan serkku, mestari ja multi-instrumentalisti Pekka ”Pave” Maijanen (1950-2021) (R.I.P) oli ollut vaikutusvaltainen ammattilainen Stadin musiikkipiireissä jo liki vuosikymmenen. Pave oli perustamassa Mistakes-yhtyettään ja antoi Jarmolle mahdollisuuden osallistua ensimmäisen single-levynsä demon tekemiseen. Paven tiimissä työskentely, hetkellisestikin, toi runsaasti itseluottamusta. Se avasi portteja muiden muassa tunnettujen vokalistien taustabändipesteihin.
Onnistunut asia johti toiseen ja Masa pyydettiin Broadcastiin jo ennen Jarmoa keväällä 1982. Jarmon kontaktit olivat liittymisen taustalla. Jarmo itse tuli perässä vajaata vuotta myöhemmin. Broadcast oli munkkiniemeläinen kuuden soittajan bändi, jossa asiat tehtiin prikulleen viimeisen päälle. Ei koskaan vain sinne päin. Esa Kaartamo (1961-2018) (R.I.P) oli tarkka liideri ja hänen harmoninen korvansa ja sävelkynänsä oli huomattu levy-yhtiössä. Edu Kettusella oli niin ikään runsaasti positiivisia ”studionatsi”-ominaisuuksia. Jarmo ja Masa oppivat nopeasti kuinka musiikillisia yksityiskohtia äänityksissä hiottiin aina viimeiseen ja laadukkaimpaan tappiin saakka.
Broadcastissa soittaminen toi Munkinseudun tutuksi. Alkuun treenattiin jopa Munkkiniemen Yhteiskoulun ruokasalissa. Keikoille lähdettiin joko Puistotie 17:n edestä tai Puistotien päästä, kääntöpaikalta hieman ennen Kone Oy:n isoa toimistorakennusta. Puistotien Primula tuli tutuksi lähtöpaikan yhteydessä. Etenkin silloin kun Mirin äiti, Seija, ei ollut ehtinyt maukkaita eväitä matkalle tehdä. Useimmiten hyväntuoksuisten piirakoiden tuoksu kyllä leijui keikka-autossa. Kysymykseen tapahtuiko koskaan mitään sellaista, mikä toisi edelleen hymyn huulille muistellessa, Masa vastaa kyllä. Kun ”keikka-Van” lähti kohti moottoriteitä ja jäsenistä useimmat asuivat alkuvuosina vanhempiensa kanssa, Edu otettiin kyytiin kotinsa edestä Professorintie 8:n kohdalta. Soittovehkeiden kantamisessa tietenkin autettiin, niiden tarvetta keikoilla kun riitti. Masa muistaa useammin kuin kerran kuulleensa lähdön hetkellä tiukan käskyn Tuulikki-äidiltä: ” Erkka, älä sitten unohda niitä roskia”.
2026 arvostetut Lappeen miehet soittavat Hectorin 60v juhlakiertueen ”Power Bandissa”. Tiivistä on yhteistyö keikkarintamalla myös Ben Granfeltin nimeä kantavassa ja Suomen ulkopuolellakin operoivassa classic rock-genren bändissä. Perustajajäseninä on menty Hoedown juurimusiikki-yhtyeessä, jolle Juttutupa Hakaniemessä on muodostunut kantapaikaksi esiintymisten suhteen. Uusin yhtye, 16th Avenue, johon Jarmo ja Masa liittyivät pari vuotta sitten, viehättää country-henkisellä musiikilla. ”America”-yhtyeen diggareille voi vahvasti suositella 16th Avenue:ta, kun keikka kohdalle osuu.
Timo-Jussi Kyyrö
