Nyt on ollut erityisen paljon keskustelua siitä, milloin terrori-iskut tulevat Helsinkiin tai minne tahansa Suomeen. Pietarin metroisku, Tukholmassa kuorma-autolla aiheutetut uhrit ja Oslon pommi, joka saatiin räjäytettyä viranomaisten toimesta, pistävät varmasti suurimman osan ihmisistä miettimään sitä, milloin täällä tapahtuu jotakin vastaavaa. Se, että yksi näistä iskuista sattui juuri Tukholmassa, tekee asiasta monelle henkilökohtaisemman kuin ne iskut, jotka ovat tapahtuneet kauempana maailmalla. Todella moni meistä on astellut useaankin kertaan sitä samaa katua, jolla tuon iskun uhrit saivat surmansa tai loukkaantuivat, ja käynyt varmasti siellä Åhlensillakin.

On myös luonnollista, että meistä melkein kaikki pelkäävät kuolemaa. Joitakin poikkeuksia lukuunottamatta ihminen haluaa voida elää. Pitääkö tässä siis eristäytyä kotiin jotta terrori ei pääse sattumaan omalle kohdalle? Vai mitä pitää tehdä?

Minä sanoisin, että on parasta yrittää elää normaalisti tiettyä varovaisuutta noudattaen. Eihän sitä koskaan voi tietää, sattuuko juuri oma torppa kärähtämään ensi yönä tai ajaako joku ei-terroristikytköksinen, mielenterveydeltään järkkynyt juuri siitä, missä sattuu itse olemaan. Kuten tiedetään, terrorismi poikkeaa mielenterveysongelmien aiheuttamista iskuista siten, että sen taustalla on usein organisaatio ja se uhkaa niin länsimaista vapautta kuin itse elämääkin. Se aiheuttaa vihaa, voimattomuutta ja avuttomuutta, eikä sitä luonnollisesti haluta minnekään. Kuten ei kuolemaakaan. Sitä ei kuitenkaan kukaan voi itse päättää; ainoa varma asia, joka kuolemassa on, on se, että se tulee jokaiselle. Tavalla tai toisella. Mielenterveydellisiin ongelmiin ja terrorismin torjuntaan on kuhunkin omat keinonsa, mutta koskaan ei voi etukäteen tietää, mitä milloinkin tapahtuu ja missä.

Jos terroristit tietävät, että länsimaissa pelätään ja että se rajoittaa elämää, he saavat juuri sen, mitä haluavatkin – lisää tilaa omalle toiminnalleen. Me voimme ainakin jossain määrin päättää, miten paljon annamme sitä tilaa. Mikäli kansalaiset elävät mahdollisimman normaalisti ja antavat viranomaisten torjua terroritekoja parhaan kykynsä mukaan, terroriteot eivät saa niin paljon valtaa. En toki kehota ketään lähettämään terroristijärjestöille viestejä, joissa kyseenalaistetaan terroristien uskallus pommittaa maan suurin kauppakeskus maan tasalle, mutta kohtuus kaikessa. Jos ulos ei enää uskalla lähteä ilman haarniskaa ja koti täytyy suojata pomminkestävillä seinillä, ei se ole enää pelkkää turvan hakemista vaan terroristi on tuolloin päässyt tavoitteeseensa. Sellainen ihminen, joka ei luota keneenkään, on helpompi aivopestä.

Sitä voi yhtä hyvin elää mahdollisimman pelottomana ja täysillä menehtyneiden muistoa kunnioittaen.