Kullan huuhdontaa

Japanin toiset kesäolympialaiset opettivat, että niiden pitopaikka on maailman kielillä Tokyo eikä Tokio. Edellisissä kisoissa 1964 oli 21 urheilumuotoa ja 93 maata, nyt 51 ja osallistujamaita hiukan yli 200 eli lähes koko maailma. Niiden joukossa Suomen sijoitus mitaleiden määrällä mitattuna oli kahdeksaskymmenesviides, Euroopan maista taakse jäivät vain pikkuruiset saarivaltiot Kypros ja Malta. Tulos taas vaikuttaa seuraaviin onnellisuustutkimuksiin.
Tietoa kisoista oli tuottamassa Suomeen kymmeniä journalisteja, haastattelijoita ja kuvaajia enemmän kuin olympiakomitean avokätisesti lähettämiä urheilijoita, miehiä ja naisia. Myös eri lajien ja henkilökohtaisten valmentajien joukko oli suosittua japanilaista juomaa siteeraten sakea. Edellisissä Tokion kisoissa radioon selostivat Pekka Tiilikainen, Paavo Noponen. Juhani Haapanen ja Enzio Sevón på svenska.
Suomi ei ole aikoihin tyytynyt kansainväliseen kuvatuotantoon. Jos kysymys olisi mitalin voittaneesta urheilijasta, kengännauhojen sitomisen kuvaaminen YLE:n omalla kameralla saattaisi joitakin Suomessa kiinnostaa. Mikään muu pohjoismainen televisioyhtiö ei myöskään haastattele moneen kertaan epäonnistuvaa ja epäonnistunutta urheilijaa tämän keskittyessä suoritukseensa ja heti epäonnistumisen jälkeen.
Suomen media, joka on monikollinen sana, puolustaa urhoollisesti veronmaksajia, jotka ovat joutuneet osallistumaan parilla sentillä Kulmunin koulukseen, Marinin aamiaislaskuun ja Yli-Viikarin kampaajalla käyntiiin, mutta hiirenkokoisistakin otsikkokirjaimista on pulaa silloin kun oman talon tuhlailusta syntyy tarpeettomia miljoonakustannuksia meille poloisille veronmaksajille.
* * *
Edellisissä Tokion kisoissa Suomen saalis oli kolme kultaa, ammunnassa Väinö Markkanen ja Pentti Linnosvuo sekä keihäänheitossa Pauli Nevala. Nyrkkeilijä Pertti Purhonen toi nyrkkeilyssä ja Hannu Rantakari voimistelussa pronssin. Suomi oli mitalitilaston kahdeksas maa.
Kun Pauli Nevala oli voittanut keihäänheiton kultamitalin, lehteämme myytiin Erottajan lähikioskeissa jo silloin kun radioselostaja Juhani Haapanen vasta huusi radiossa “suorassa” lähetyksessä.
Sen voin paljastaa, että Juhani oli takatiloissa hörpyllä voiton varmistuttua ja paikalleen palattuaan kilpailu oli ohi ja stadion, Olimpiki kaikai, hiljentynyt. Hän teki jälkikäteen mahtavan selostuksen, jossa Teuvan suuri poika heitti karmean kaaren. Ja sitten Suomesta Porilaisten marssi.
Tuo huutomyrsky jouduttiin lähettämään Suomeen New Yorkin kautta. Siellä sen miksaaminen ja edelleen lähettäminen kesti lähes puoli tuntia. Suoraa yhteyttä Eurooppaan ei vuonna 1964 ollut.
* * *
Turhien etukäteistoiveitten, usein aivan harkitsemattomien, nostattaminen ei suomalaisia urheilun ystäviä ilahduta. Mieluimmin lukee tekstiä tai kuuntelee sanaa, jossa muistutetaan myös epäonnistumisen mahdollisuuksista. Tietenkin saavutetut pronssimitalit ovat aina iloinen asia.
Suomen omissa kisoissa urheilumuotoja oli kolmannes nykyisistä, mutta se, että yleisurheilussa vain Toivo Hyytiäinen toi keihäänheitossa mitalin, koettiin pettymyksenä, jota vesi- ja voimalajien 21 mitalia eivät täysin korvanneet. Osanottajamaita oli 69, jotka toivat Suomeen viitisentuhatta kilpailijaa. Itäblokki asutti Otaniemen, naiset Sairaanhoitajaopiston ja loput Käpylän kisakylän sekä Aulangon, jossa tapahtui nykyaikainen viisiottelu.
Tokion näiden kisojen muistot ovat ainutlaatuiset. Ei yleisöä, maskit kasvoilla ja avajaisissa kahden sukupuolen lipunkantajat poikkeuksena maat, joilla oli vain yksi osanottaja.
Seuraavissa kisoissa ensi talvena Pekingissä ja kolmen vuoden kuluttua kesällä Pariisissa kehitys lienee johtanut siihen, että lipunkantajia on kolme.
MARTTI HUHTAMÄKI
m.h.huhtamaki@gmail.com <mailto:m.h.huhtamaki@gmail.com>