Ruotsalainen sosiaalidemokraatti ja ministeri Gustav Möller totesi aikanaan, että jokainen huonosti käytetty verokruunu on varastamista kansalta. Tämä toteamus tuli mieleeni kesällä, kun luin uutisen Helsingin kaupungin rakentamasta yli 200 000 euron keinusta. Miten ihmeessä keinu voi maksaa enemmän kuin helsinkiläinen kaksio?
En kiistä, etteikö keinu olisi hieno. Se on värikäs ja siinä on monta erilaista keinulautaa. Samaan aikaan kuitenkin pohdin, että 200 000 euroa on todella paljon rahaa. Kenellä tavallisella helsinkiläisellä veronmaksajalla tulisi mieleen ostaa näin kallis keinu? En usko, että kellään.
Kallis keinu kertoo jotain julkisen sektorin rahankäytöstä. Kun kyse ei ole omista rahoista, hinnasta ei ole niin väliä. Meidän poliitikkojen tehtävänä on kuitenkin huolehtia siitä, että helsinkiläisiltä kerättyjä veroeuroja käytetään järkevästi. Se että kyse ei ole omista rahoista ei voi oikeuttaa avoimeen sekkiin. Vastuu on viime kädessä poliittisilla päättäjillä.
Meillä jokaisella on käsitys siitä, paljonko keinu tai uimalaituri voi maksaa. Sen takia niihin on helpompi puuttua. Mutta kuinka paljon voi maksaa meren ylittävä raitiovaunusilta? 300 miljoonaa? puoli miljardia? Kruunusiltojen osalta nähtäväksi jää, mikä lopullinen kustannus tulee olemaan. Yhtä kaikki on selvää, että järkevä verovarojen käyttö koskee niin pieniä kuin suuriakin hankkeita. Veroeuro on aina yhtä arvokasta riippumatta siitä, mihin se käytetään.
Mutta ei ole syytä pelkästään synkkyyteen. Aiemmin tänä vuonna tehty esitys yli miljoona euroa maksavasta kahden ponin tallista palautettiin uudelleen valmisteltavaksi, koska esitettyä hintaa pidettiin liian kalliina. Talli olisi varmasti ollut hienoa, mutta voiko kahden ponin talli tosiaan maksaa yli miljoona euroa? Ilmeisesti voi, jos esitykset hyväksytään mukisematta. Siksi esityksestäni asia palautettiin valmisteltavaksi siten, että selvitetään kaikki keinot hankkeen enimmäishinnan laskemiseksi. Muutos on mahdollinen, mutta sitä pitää vaatia.
