Mennyt kesä piti sisällään monia aurinkoisia päiviä ja mukavia kohtaamisia torikahvin merkeissä. Toriteltan katveessa, auringolta suojassa, kävin monia ajatuksia herättäviä keskusteluita höyryävän kahvin äärellä. Keskusteluissa kävimme läpi mennyttä politiikan kevättä ja asioiden tilaa Suomessa.
Useissa keskusteluissa nousi esiin pettymys vallitsevaan keskustelukulttuuriin Arkadianmäellä. Moni kertoi olevansa sitä mieltä, että politiikan pöytätavat ovat menneet vuosi vuodelta vain huonommaksi. Tahallinen väärinymmärtäminen ja kärjistykset ovat arkipäiväistyneet asiasta kuin asiasta puhuttaessa.
Eräs keskustelukumppanini kertoi seuraavansa joka torstai eduskunnan televisioitua kyselytuntia. Hän valitteli, ettei tahdo enää saada selvää esitetyistä kysymyksistä, kun välihuutelua on istuntosalissa jo niin paljon. Tämä kuvastaa osuvasti sitä ongelmaa, joka vallitsevaan keskustelukulttuuriimme liittyy.
Olen ollut mukana politiikassa pian kahdentoista vuoden ajan. Allekirjoitan kokemuksen siitä, että keskustelukulttuuri ja -ilmapiiri on mennyt politiikassa kovemmaksi vuosi vuodelta. Osaltaan muutos liittynee haastaviin aikoihin, joita elämme – mutta kyllä poliitikoillakin on vastuunsa tästä kehityksestä.
Meidän päätöksentekijöiden pitäisi näyttää esimerkkiä ja huolehtia osaltamme keskustelukulttuurin pysymisestä asiallisena. Tämä ei tarkoita erimielisyyksien lakaisemista maton alle tai keskustelun vaientamista vaikeista asioista. Eri mieltä pitää voida olla myös asiallisesti ja toista kunnioittavasti.
Alkanut syksy tarjoaa jälleen jokaiselle meistä mahdollisuuden vaikuttaa siihen, miten yhteiskunnallista keskustelua maassamme käydään. Lisäämmekö polttopuita repivän keskustelun liekkeihin vai rakennammeko yhteistä ymmärrystä? Erityistä malttia tarvittaisiin sosiaalisen median keskusteluissa.
Talkoot keskustelukulttuurin tervehdyttämiseksi ovat tarpeen jo demokratiankin kannalta. Yhä useampi voi tuntea vieraaksi ajatuksen politiikkaan lähtemisestä, jos yhteisten asioiden hoitaminen näyttäytyy rakentamisen sijaan riitelyltä. Ei ole kenenkään etu, että kynnys lähteä ehdolle nousee entisestään.
Ehkä eduskunnassa voitaisiin ottaa oppia kuntien päätöksenteosta. Kuntien valtuustoissa asioista päätetään pääosin sopuisasti, ilman yhtä repivää vastakkainasettelua. Tällaisessa valossa näyttäytyy päätöksenteko ainakin Keski-Uudenmaan kunnissa. Tähän olisi pyrkiminen myös valtakunnan tasolla.
Eemeli Peltonen
kirjoittaja on kansanedustaja (sd.) ja Järvenpään kaupunginhallituksen puheenjohtaja
