Paula Kirjavainen voitti sähköauton arpajaisissa

Kukituskuvien ja kakkukahvien jälkeen on aika avata auton ovi ja istua ohjauspyörän taakse. Voittajan on helppo hymyillä.

Oli iltapäivä, kun Paulan mies Pertti Kirjavainen toi postin sisään. Postin mukana tuli Sydänliiton arpajaisten kirjekuori. Paulalla ei yleensä ole ollut tapana avata tällaisia kuoria, ja aikomus oli nytkin palauttaa kuori. Hän otti jo ison sinisen tussin käteensä kirjoittaakseen kuoren päälle sanat ”palautetaan lähettäjälle”.

– Mies sanoi, että jos katsot kuitenkin, mitä siinä olisi. Istuimme pöydässä ja mies luki lehteä. Avasin ensimmäisen arvan. Henkilöauto Volkswagen ID.3. Tuntui ihan, että menin sokkiin. Luin sen, mutta en osannut sanoa mitään. Mies kysyi, että mitä siinä lukee. En saanut vieläkään sanaa suustani, vaan annoin arvan miehelleni. Hän sanoi, että no niin, voitit auton. Ehkä sanoi jonkun railakkaammankin sanan, mutta sitä en kehtaa sanoa.

Paulaa alkoi kuitenkin epäilyttää, että onkohan tämä jokin petkutusjuttu. Pertti, joka on tehnyt elämäntyönsä poliisina, tutki arpalähetystä ja totesi sen näyttävän viralliselta ja aidolta.

– Kyllähän sitä on ihmetelty. Eikä ihmettelyä ole vieläkään lopetettu. Kivaahan se oli. Hirmu mukavalta alkoi tuntumaan, sitten kun otettiin yhteyttä Sydänliittoon.

Palkintoautoa on odotettu hartaasti

Uuden auton tuloon on valmistauduttu ja taloyhtiön parkkiruutuun on asennettu latauspylväs. Voittopalkinnon odottaminen on ollut paitsi mukavaa niin myös kutkuttavan jännittävää.

– Alkuun meinasi mennä yöunet. Heräsin aamuyöstä, ja aivot sanoi: AUTO, AUTO, AUTO, Paula kertoo nauruissaan.

Paula kertoo, kuinka hän oli juuri vähän aiemmin huokaissut, että hän ei koskaan elämässään saanut omaa autoa pitää nimissään. Sitten tuli se arpakuori, joka muutti kaiken. Nyt Paulalla on nimissään ihan uusi auto. Väriksi Paula valitsi mustan. Se oli helppo päätös. Paulan silmää miellyttää, kun auto on kaikkialta samaa väriä.

Ensimmäinen ajomatka palkintoautolla suuntautuu omien lasten luokse parin kymmenen kilometrin päähän. Paula aikoo kuitenkin päästää Pertin rattiin ensin.

– Jännittää se ajaminen. En varmasti aja ensimmäisenä päivänä. Jossakin piilon vieressä opettelen. Onhan se nyt ihan erilainen. Kaikkia uusia vempeleitä siinä. Ihan hiljainen. Vaikka muuten olen ihan hyvä autoilija.

Piilon vieressä tarkoittaa Paulan mukaan sitä, että melkein piilossa, mutta ei aivan.

Maailman kallein tuoksu

Uudesta autosta tuli viimein totta. Autokaupan tiloissa käy iloinen kuhina, puheenporina ja päivittely. Paulan ja Pertin kanssa autoa vastaanottamassa on myös muuta perhettä.

– Ei sitä oikein tahtonut uskoa todeksi. En aivan uskaltanut päästää ajatusta pintaan, kun aina voi tapahtua jotakin. Minä olen jo niin vanhakin, että ajattelin, että minähän saatan vaikka kuolla, ennen kuin auto tulee.

Paulan persoona tosin on niin välitön ja valloittava, että vanhana häntä ei voi pitää. Iloinen ilme nuorentaa.

Ensimmäisten kukituskuvien ja kakkukahvien jälkeen on aika avata auton ovi ja istua ohjauspyörän taakse. Autossa on huumaava uuden auton tuoksu. Joskus sitä on sanottu humoristisesti maailman kalleimmaksi tuoksuksi. Nyt se tuli seitsemän euron arvan hinnalla.

Autossa on tosiaan monenlaista säihkyvää vempelettä. Ensimmäiseksi huomio kiinnittyy suureen näyttöön. Siitä voi käyttää monenlaisia ominaisuuksia, kun se liitetään langattomasti kuljettajan puhelimeen. Myös peruutuksissa näyttö on kätevä.

Paula ja Pertti saavat autoliikkeestä kattavan opastuksen uuden auton käyttöön.

Sydänliiton toiminta on Paulalle tuttua

Paulalle terveys on tärkeä asia. Lähipiirissä on ollut myös surullinen sydäntapahtuma. Pertin isä kuoli 44-vuotiaana ensimmäiseen saamaansa sydäninfarktiin.

Paulalla ja Pertillä on terveelliset elämäntavat. Kaupassa ostoskoriin valitaan usein Sydänmerkki-tuotteita ja leivän päälle terveelliset rasvat. Sydänliiton työ on Paulalle tuttua. Hän tietää, että Juuassa toimii myös oma sydänyhdistys.

Paula muistaa hyvin myös 1970-luvulla käynnistyneen Pohjois-Karjala projektin. Hän kertoo seuranneensa televisiosta Pekka Puskan uraauurtavaa sydänterveystyötä. Sen jälkeen onkin tapahtunut suuri muutos. Viidessäkymmenessä vuodessa työikäisten sepelvaltimotautikuolleisuus on vähentynyt peräti 80 %.

Paulalla ei ole Sydänliiton jäsenkorttia, mutta Sydänliiton toiminta-ajatus tuntuu hyvältä.

– Nyt olen ajatellut jäseneksikin ryhtymistä, kun sattui tämmöinen ihana tapahtuma.

– No se tuntui ihan mahdottomalta. Uskomattomalta, Paula Kirjavainen muistelee voittoarvan avaamisen hetkeä.

JÄTÄ VASTAUS

Kirjoita kommenttisi!
Kirjoita nimesi tähän

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.