Arkkitehti ja alan vaikuttaja Esa Laaksosen teos Arkkitehtien Munkkiniemi julkaistiin vuoden 2025 lopulla. Kirja rajautuu Munkkiniemen kaupunginosaan, josta kuitenkin Lehtisaari on jätetty pois. Munkinseudun ulkopuolelta on lisänä otettu mukaan Gallen-Kallelan Tarvaspää Espoossa. Ajallisesti painopiste on sotien jälkeisissä vuosikymmenissä, jolloin Munkkiniemessäkin rakennettiin paljon.
Alueen yleisluonteeseen kuuluu avokorttelirakenne ja ominaispiirteenä voi pitää isojen asuntojen ja juhlavien edustusasuntojen melko suurta määrää. Kirjassa esitellään, ei toki kattava, mutta kuitenkin varsin merkittävä joukko arkkitehteja ja heidän Munkinseudulla toteutuneita töitään. Erittäin antoisan lisän tuovat muutamiin tekijöihin ja rakennuksiin liittyvät haastattelut. Laaksonen viittaa myös toteutumattomiin suunnitelmiin (Saarinen, Aalto). Vaikka Vanhan Munkkiniemen alueelle on tehty paljon suunnitelmia, niin lopputulema on sittenkin muodostunut väljissä puitteissa ja eri vaiheissa. Munkkivuori taas edustaa huomattavan yhtenäistä kokonaisuutta (asemakaava, arkkitehtuuri), joka syntyi lyhyessä ajassa.
Itselleni mieluisiin ”löytöihin” kirjassa kuuluu mm. Hilding Ekelundin suunnittelema monimuotoisen hieno kortteli Porintie 5:ssä, vuodelta 1958. Samoin Kuusisaaren upea Villa Ervi (arkkitehti Aarne Ervi), joka esitellään näyttävin kuvin ja haastattelunkin avulla. Huomion saavat ansaitusti myös sellaiset arkkitehdit, jotka ovat jääneet vähemmän tunnetuiksi. Näistä esimerkiksi Ole Gripenberg ja Rudolf Lanste ovat suunnitelleet lukuisia keskeisiä taloja Munkkiniemeen ja vaikuttaneet vahvasti alueen yleisilmeeseen.
Kaikkea ei yhteen kirjaan voi mahtua. Olisin kuitenkin kaivannut jonkinlaista mainintaa kirjastorakennuksesta tai kartanoajan Villa Andersbergista, Munkkiniemen kirkkokin pysyy lähes täysin pimennossa. Niinkin hallitseva rakennuskompleksi kuin Palvelutalo Saga jää huomiotta. Puuttuu myös Villa Haka ja sen muurin (ns. Saarisen muuri) tunnettu alkuperä. Juuri nyt ajankohtaisen Laajalahdentie 10:n suunnittelijaksi todetaan Jarl Eklund, mutta ei kerrota rakennuksen pitkästä historiasta jo ennen Munkkiniemeen siirtoa ja Eklundia.
Pikkuvirheitä löytyy (Meilahden kartanon ei voi sanoa olevan osa Munkkiniemen kartanon rakennuksia; raitiotien päätepysäkki ei ole koskaan ollut Laajalahdentie 16:n edessä), mutta harmillisempi on tapaus Golf-Casino. Tässäkin lehdessä julkaistut selvitykset (Munkki-lehti 10/2022) eivät ole valitettavasti vielä edenneet laajempaan tietoisuuteen. Merkittävää varhaisfunkista edustavan ravintolarakennuksen suunnittelija, tai sen uudistaja, ei ollut Paavo Riihimäki vaan Ragnar August Malmcrona. Vuonna 1931 valmistuneella rakennuksella ja ravintolalla ei myöskään ollut tekemistä SOK:n sen enempää kuin lähistöllä aiemmin vähän aikaa toimineen Kasino-nimisen ravintolankaan kanssa.
Kaiken kaikkiaan Arkkitehtien Munkkiniemi on arvokas lisä Munkkiniemi-aiheiseen kirjallisuuteen. Se tarjoaa Munkinseudun rakennushistoriasta kiinnostuneille runsain mitoin tietoja ja kohdistaa huomiota erilaisiin akkitehtonisiin ratkaisuihin, niin yleisellä kuin yksityiskohtienkin tasolla. Myös munkkiniemeläiselle lukijalle kirja avaa tuoreita näkökulmia tuttuihin maisemiin ja rakennuksiin.
-Kirjan ensimmäinen painos myytiin nopeasti loppuun, toinen painos tulossa pian myyntiin.
Veli-Pekka Salminen
