Kunnat haluavat nyt sitoutua luontopositiivisuuteen, suojella lähimetsiä ja lajien monimuotoisuutta. Varsinkin asukkaat pitävät kynsin hampain kiinni rakkaista lähimetsistään.
Viimeksi Vantaalla Päiväkummun asukkaiden selvitystyö sai päättäjät havahtumaan Keravanjokimetsän luontoarvoihin, joiden takia metsää ei pidä hakata pientaloalueeksi.
Kaupunki vetosi pientalotavoitteeseen: tarvitaan 300 uutta pientaloa vuodessa. Kuntalaiset vastasivat: Päiväkummussa on joutomaata ja tonttia kaksin verroin siitä, mitä uusi 40 asunnon pientaloalue toisi. Puutetta ei ole.
Koko Vantaalla on pientalotonttivarantoa 1,3 miljoonaa kerrosneliömetriä, siitä riittää 20 vuodeksi, arvioi HSY. Toki iso osa on yksityisten mailla, joiden kaavoittamiseen tarvitaan myös omistajien tahto.
Kaupunki kaataa omaa metsää ja myy tontteja, jotta voisi rahoittaa ko. tonttien tarvitseman kuntatekniikan. Tämä on lyhytnäköistä. Isäni sanoisi: kuin pissa pakkasessa, lämmittää hetken ja sen jälkeen on sitä kylmempää.
Kun meillä kerran on tonttivarantoa yksityisten mailla, miksi emme helpota heitä jakamaan tontteja seuraavan sukupolven taloja ja mummonmökkejä varten?
Voisimme satsata pientalorakentajien parempaan neuvomiseen. Voisimme tarjota tontinjaot ja rakennusluvat edullisemmin. Voisimme uusia korttelikaavoja yhteistyössä asukkaiden kanssa niin että sinne mahtuu lisää uusia taloja. Sinne minne ihmiset haluavat niitä.
Sen sijaan kaupunki puskee asemakaavoja sinne, minne ihmiset eivät halua.
Päiväkummun metsä toivottavasti säilyy tiaisille, tikoille, ketuille, saukoille ja lumikoille kuin myös metsässä samoaville asukkaille. Kaupunkiympäristölautakunta jo kuunteli luontoa ja asukkaita, ja hylkäsi asemakaavan. Mutta mitä tekee kaupunginhallitus? Kuunteleeko se?
Vaula Norrena on Vantaan vihreä kaupunginvaltuutettu ja kaupunkiympäristölautakunnan jäsen.
