Moni politiikkaa seuraava kansalainen on varmaan miettinyt, ovatko poliittiset johtajamme sellaisia kuin odotamme. Ovatko he johtajuutensa arvoisia? Hyviä johtajia?
Jokaisella on oma käsityksensä siitä, millainen on hyvä johtaja. Joku kaipaa keskustelevaa ja kaikkia kuuntelevaa johtajaa; joku kaipaa ”Kekkosmaista”, ”Lipposmaista” johtajaa, joka näyttää ”kaapin paikan”; joku jotain näiden välimuotoa.
Hyvän johtajan ominaisuuksien lista on pitkä. Johtajan tulee olla älykäs, nopeasti reagoiva, hyvä perustelemaan kantansa, hyvä neuvottelija, luova, rohkea, sopeutuva ja vaikka mitä. Tässä on vain pieni osa niistä ominaisuuksista, joita odotamme hyvältä johtajalta. Fakta on kuitenkin se, että johtajan tulisi olla mielellään täydellinen.
Ajateltaessa, millaisia ovat hyvät johtajat olleet ja millaisia ovat nyt, on helppo löytää nimiä. Nimet riippuvat useimmiten siitä, ovatko nämä johtajat olleet kanssani samaa mieltä. Aika harvoin kukaan väittää hyväksi johtajaksi ketään, joka on sanojan kanssa täysin eri mieltä asioista. Sen sijaan samaa mieltä olevista on helpompi löytää hyviä johtajia.
Yksi tärkeä asia on se, pitääkö hyvän johtajan olla agitaattori. Eli pitääkö hänen omilla mielipiteillään johtaa ja näyttää tietä, vai riittääkö, että hän osaa haistaa muiden mielipiteet, analysoi ne ja tekee päätöksiä näiden mielipiteiden avulla?
Ehkä molempia ominaisuuksia tarvitaan.
On erilaisia tilanteita, joissa vaaditaan erilaista johtajuutta. Akuutissa kriisitilanteessa ei ole välttämättä aikaa neuvotella, vaan jonkun on johdettava ja kerrottava, mitä tehdään. Rauhallisemmassa tilanteessa on varaa kysyä muiden mielipiteitä.
Politiikassa hyvien johtajien löytäminen on vaikeaa. Se johtuu osittain siitä, että poliitikko ei voi koskaan täysin luottaa siihen, että tulee valituksi seuraavalla kerralla. Silloin on pakko etukäteen miettiä, keihin haluaa vaikuttaa, jotta valinta varmistuu. Näin mielipiteistä tulee sekavaa mössöä.
Politiikassa on myös trendejä, jotka vaikuttavat siihen, mitä odotetaan hyvältä johtajuudelta. Eri puolueet voivat myös arvostaa erilaisia johtajatyyppejä. Jokin puolue arvostaa sitä, että johdetaan rauhallisesti ja perinteitä kunnioittaen, toinen puolue taas saattaa arvostaa sitä, että riskejä pitää ottaa poliittisissa avauksissa, ja pääasia on, että yleisö pidetään hereillä.
Tämänhetkinen poliittinen, taloudellinen ja sosiaalipoliittinen tilanne Suomessa on sellainen, että hyvälle johtajalle on kysyntää. Tarvitaan kykyä näyttää tietä, kykyä vakuuttaa kansalaisia, kykyä antaa kansalaisille uskoa tulevaisuuteen ja kykyä saada kansalaiset tekemään yhdessä työtä paremman tulevaisuuden puolesta. Ja mielellään pidemmälle kuin vain neljän vuoden päähän. Rehellisyydestä tuskin on haittaa.
Hyvä johtaja ei ole koskaan sellainen, jonka ensisijainen tavoite on oman vallan kasvattaminen. Jos valta kasvaa hyvien päätösten seurauksena, asia on ok.
Suomessa tarvitaan nyt henkilöitä, joilla on kyky nähdä asioita oman vaalimenestyksen ulkopuolelta, ehkä oman poliittisen ajattelun ulkopuolelta, mutta päämäärätietoisesti kaikkien kansalaisten elämän eduksi. Nyt on vallalla ajatustapa, että jos julkinen talous saadaan ns. kuntoon, yksittäisten kansalaisten etujen vaalimisella ja elämän laadulla ei ole niin väliä. Näin ei ajattele hyvä johtaja.
Taisto Hujala
varatuomari, yrittäjä
Tuusula
taisto.hujala@icloud.com
