Olin alun perin ajatellut, että kirjoitan presidentimme solmion vinoudesta tai Yhdysvaltojen Venezuela-operaatiosta, mutta viime hetkellä vaihdoin aihetta.
Kotonamme on kaksi koiraa, kaksi Mittelspitziä, äiti 3v. ja tytär 3 kk.
Usein tulee miettineeksi, mitä näiden eläinten mielessä liikkuu, ja miten se eroaa siitä, mitä ihmisten päässä liikkuu. Onko siinä paljon yhtäläisyyksiä, tai paljon eroja?
Pieni pentu käyttäytyy hyvin samalla tavalla kuin pieni lapsi. Kaikki se uteliaisuus, leikki, kekseliäisyys, lyhyt pinna, unen tarve, ovat kuin pienen lapsen elämää. Ja samalla tavoin auktoriteettien, tässä tapauksessa äidin haastaminen. Äidin kanssa otetaan matsia päivittäin.
Kaiken aikaa on vahdittava, mitä nämä vintiöt keksivät. Käsineet ja sukat katoavat silmän- räpäyksessä, ja ne palautetaan rei’itettyinä. Yhdet silmälasit saivat aikanaan uuden muodon. Vakuutus ei myöskään korvaa näiden vintiöiden omaisuudelle aiheuttamia vahinkoja.
Ulkona koirien kanssa kävelyllä ollessa kiinnittyy huomio myös siihen rajattomaan uteliaisuuteen, jota he osoittavat kaikkeen, mitä tien reunasta löytyy. Olen joskus kuullut sanottavan, että uteliaasta lapsesta tulee fiksu aikuinen, ja että samaa pätee koiriinkin.
Oma erityisen mielenkiintoinen episodi on aina edessä, kun vastaan tulee toinen koira tai koiria. Koira havaitsee toisen koiran hyvin kaukaa, paljon ennen kuin omistaja sen havaitsee. Koira luo myös hyvin nopeasti jonkinlaisen kuvan itselleen vastaan tulevasta tuntemattomasta kollegasta. Se usein ihmetyttää, millä perusteella koira luon itselleen tuon kuvan. Toisen koiran hajun, koon, käyttäytymisen, ääntelyn vai millä perusteella. Joka tapauksessa käsitys syntyy nopeasti, eikä mielipidettä lajitoverista tarvitse pohtia kauan. Pääsääntöisesti ennakkomielipide on positiivinen.
Hienoa koiran suhtautumisessa toiseen koiraan on se, miten ennakkoluulotonta se on. Pieni valkoinen villakoira voi hyväksyä hetkessä kaverikseen ison mustan labradorinnoutajan, tai musta
pystykoira pienen chihuahuan. Näyttää siltä, että koirien käyttäytymistä ei häiritse ennakkoluuloisuus. Koirat eivät ole rasisteja Ne kiinnittävät eniten huomiota siihen, miten toinen koira käyttäytyy. Niillä ei ole rasitteenaan mitään sellaista ajatusta, että ”tuon näköiset koirat ovat aina tuollaisia”. Koira ottaa toisen koiran aina yksilönä.
Koirien elämää seuratessa tulee mieleen, miten ihmiset saataisiin suhtautumaan toisiin ihmisiin tuolla tavalla. Melko helposti me luomme käsityksen jopa kokonaisesta kansakunnasta, tuntematta henkilökohtaisesti ainuttakaan yksilöä kyseiseltä alueelta, tai pelkästään eri kieltä puhuvista ihmisistä, tai tiettyä uskontoa harjoittavista ihmisistä jne. Tällainen ei tietenkään ole kovin älyllistä toimintaa, koska näin tehdään useimmiten pahoja virhearviointeja. Aivan samoin kuin suomalaiset ovat keskenään varsin erilaisia, sama pätee luonnollisesti muihinkin ihmisryhmiin.
Koira on myös oiva esimerkki siitä, miten pyyteettömästi se ilmaisee tunteensa. Se on aina yhtä iloinen, kun tulet kotiin, vaikka olisit ollut poissa yhden tunnin.
Uskon, että ihmiset voisivat ajatusmaailmaansa kehittääkseen oppia paljon koirien käyttäytymisestä.
Taisto Hujala
varatuomari, yrittäjä
Tuusula
taisto.hujala@icloud.com
