Kaduillemme on noussut synkkä ilmiö. Muuntohuume alfa-PVP eli “peukku” leviää vauhdilla, ja sen seuraukset näkyvät niin tilastoissa kuin ihmisten arjessa. Kyse ei ole marginaalisesta päihdekokeilusta, vaan kasvavasta uhasta, joka murentaa turvallisuutta ja hyvinvointia. Alfa-PVP on synteettinen stimulantti, jonka vaikutukset voivat muistuttaa amfetamiinia tai kokaiinia – mutta riskit ovat moninkertaiset. Käyttäjä saattaa vajota harhaluuloihin, psykoottisiin tiloihin ja aggressiiviseen käytökseen. Tämä tekee tilanteista arvaamattomia ja vaarallisia niin käyttäjälle itselleen kuin hänen ympäristölleen.
Terveyden- ja hyvinvoinninlaitoksen jätevesitutkimusten mukaan peukun käyttö on jyrkässä kasvussa. Erityisesti Etelä-Suomessa ja pääkaupunkiseudulla pitoisuudet ovat nousseet hälyttäville tasoille. Sama näkyy poliisin tilastoissa: kun vuonna 2020 takavarikoitiin alle puoli kiloa alfa-PVP:tä, on määrä noussut vuoteen 2025 mennessä jo yli kahdeksaan kiloon. Helsingissä takavarikkojen määrä on kasvanut yhdessä vuodessa moninkertaiseksi, ja poliisin mukaan huume on muuttunut “päivittäiseksi ilmiöksi” kaupungin kaduilla. Kasvu ei ole sattumaa, vaan kertoo helppoudesta, halpuudesta ja siitä, kuinka nopeasti aine leviää.
Mutta tilastoja tärkeämpää on se, mitä peukku tekee ihmisille. Kyseessä on synteettinen stimulantti, jonka arvaamattomuus tekee siitä erityisen vaarallisen. Arkisissa tilanteissa tämä näkyy aineen käyttäjän sekavana ja pelottavana käytöksenä, johon poliisi ja ensihoito joutuvat toistuvasti puuttumaan. Kaupunkilaisten turvallisuuden tunne heikkenee, kun huumeidenkäyttäjät joutuvat psykoosiin keskellä katua tai kauppakeskusta.
Huolta lisää se, että “peukku” on saanut viattomalta kuulostavan lempinimen, joka voi pehmentää sen vaarallista todellisuutta. Kotimaisten kielten keskus onkin varoittanut käyttämästä slangisanaa uutisoinnissa. Silti nimi on juurtunut yleiseen keskusteluun, mikä voi hämärtää käsitystä aineen todellisista riskeistä.
Meidän on nyt katsottava tätä ongelmaa silmiin. Tarvitsemme vahvempaa panostusta ennaltaehkäisyyn, päihdehoitoon ja viranomaisten yhteistyöhön. Kyse ei ole vain yksittäisistä käyttäjistä, vaan yhteiskunnan turvallisuudesta. Jos peukun varjo jatkaa kasvuaan, sen hinta mitataan paitsi tilastoissa myös ihmisten kärsimyksessä, rikollisuudessa ja yhteisöjen turvattomuudessa.
Huumeongelmat eivät ratkea pelkällä kontrollilla, eivätkä ne katoa ummistamalla silmiä. Nykyinen kehitys kertoo, että toimia tarvitaan kiireesti. Meillä ei ole varaa suhtautua peukkuun olankohautuksella. Jokainen menetetty elämä, jokainen turvaton katu on muistutus siitä, että raskaan aiheen edessä emme saa vaieta. Nyt on toimittava – ennen kuin tilanne karkaa kokonaan käsistä.
Jukka Kuusanmäki
