Vänrikkisetäni Pentin paluuton ja luutnantti Kahlan lyömätön jatkosodan lento

Jatkosodan alkamisen 80-vuotispäivän lähestyessä haluan omistaa tämän artikkelin sedälleni Pentti Mannermaalle, joka menetti henkensä tuossa sodassa. Hänessä menettiin myös orastava taiteilija, joka ehti nuoresta iästään huolimatta jättää jälkeensä taidokkaita kättensä työn tuloksia. Taiteellinen luovuus tuli geeniperintönä niin hänelle kuin veljes- ja serkussarjalleen, joista monet päätyivät menestyksekkäille luoville urille. Minulla on hallussani muutama Pentti-setäni sota-ajan maalaus Kannakselta sekä joitakin hänen taidokkaita, vähän sarjakuvatyyppisiä postikorttipiirustuksiaan silloisista sotilaslentokoneista.

Hän oli toinen osapuoli nyt ikuistetussa, sensaatiomaisessa sotalennossa, joka on dramatisoituna ”Uskomaton kotiinpaluu” Ylen Elävässä Arkistossa. Siitä on artikkelin lopussa mainittujen virallisten lähteiden ja verkkosivujen lisäksi kerrontaa moneen otteeseen internetissä ainakin suomeksi sekä englanniksi.

Vänrikkisetäni oli ohjaamossa noviisina tiedustelulentäjänä, jonka saatua surmansa matalalentotulesta, etevänä lentäjänä tunnettu silloinen luutnantti Paavo Kahla pelasti mahdottomalta tuntuneen tilanteen luotsaten taidokkaasti kaksipaikkaisen Fokker FK-109-tiedustelukoneen takaisin tukikohtaan.

Vilkaisen olohuoneen seinälle ripustettuun, Pentti-setäni jatkosodan aikana tekemään maalaukseen perheen viehättävästä Terijoen kotitalosta. Se kielii vielä seesteisestä ja idyllisestä ajasta Karjalankannaksella, vaikka talvisota oli jo takana päin ja alue uudelleenvallattu. Vaikka setäni veri vetikin taiteen pariin, velvollisuus kutsui puolustamaan rakasta kotikontua. Edesmenneen Esko-isäni mukaan Pentti-veljensä oli aivan yliveto veljes- ja serkussarjassaan piirtäjänä ja maalarina. Tätä todisti se, että lyseonsa piirustuksenopettaja etunenässä odotti häneltä paljon sekä vakinainen avustajuutensa Maanpuolustusnuoriso-lehdessä, joka totesi Pentin eteväksi piirtäjäksi. Kannas oli 1920 – 1930-luvuilla taiteilijoita kuten esim. kuuluisaa venäläistä Ilja Repiniä inspiroiva maalarien mekka. Kulmillaan Käkösenpäässä setäni ja poppoo saattoivat törmätä maineikkaisiin taiteilijoihin kuten Mikko Oinoseen ja viipurilaisiin Muusarin taiteilijaveljeksiin työssään. Sedälleni näytti olevan itsestään selvää, että kuvataide tulisi olemaan myös hänen oikea alansa, kunhan rauhan aika koittaa. Kaikki tuo idylli kuitenkin romahti, kun kotiseutu oli jätettävä ikuisesti taakse. Jatkosodan aika tuli olemaan sodankäyntiä ja oman reviirin puolustamista kirjaimellisesti henkeen ja vereen asti. Marsalkka Mannerheimin sanonta sota-ajalta, ”Me taistelemme kodin, uskonnon ja isänmaan puolesta.” kävi varmaan suomalaisen sotilaan kuin sotilaan mielessä.

Kuva: Pentti-sedän jatkosodan aikana Hilja-äidilleen tekemä nimipäiväkortti. Se kuvaa perheen ihastuttavaa Terijoen kotitaloa, jonka perhe joutui jättämään taakseen talvisodan kynnyksellä (sotarintama, Suomi, 1941). Lähde: Mannermaiden sukuarkisto

Huikeaksi osoittautuvan lennon alue oli Itä-Karjalan metsien yllä, suuren Äänisjärven läheisyydessä. Tiedustelulentolaivue 16, jonka tukikohta oli Hirvaksessa, lähetti 12. elokuuta 1942 setäni vänrikki Pentti Mannermaan tiedustelulennolle tähystäjänään luutnantti Paavo Kahla ja koneenaan kaksitasoinen Fokker FK-109, kutsumanimeltään Frans Kalle. Mannerheim-ristin ritariksi aiemmin samana vuonna nimitetty Kahla oli koneen päällikkö toimien tarkkailijana takana setäni ollessa ohjaaja ohjaamossa. Tiedustelulentäjäsetäni toisella sotalennollaan oli kieltämättä keltanokka, kun vertaa häntä Kahlaan, jolla oli takanaan yli sata lentoa tähystäjänä. Vaikka kysymyksessä olikin tiedustelulento, setäni patisti havaitsemaansa puna-armeijan pataljoonaa ja tulitti sen suuntaan. Jos setäni suorittikin velvollisuuttaan nuoruuden innolla, olihanhan hän silloin sotaa vähän kokenut, vastikään 23 vuotta täyttänyt nuori mies. Hänen kuten nuoren sotilaan kohdalla pätenee sanonta ”Kaikki sodat ovat poikamaisia ja niissä taistelevat pojat “ (Herman Melville).

Kuva: Vänrikki Pentti Mannermaa harjoituslentojen lomassa lentokentällä. Konetyyppinä harjoitus- ja koulukone Tuisku, josta siirryttiin asteittain varsinaisiin sotilaskoneisiin (Vesivehmaa, 1941). Lähde: Mannermaiden valokuva-arkisto

Vihollisen jalkaväki vastasi aloittaen tulituksen konetta kohti Poventsan eteläpuolella, Äänisen pohjoispuolella. Eräs matalalentotulen luodeista saavutti Fokkerin ohjaamon ja osui klo 12.55 kohtalokkaasti vänrikkisetäni sydämeen johtaen väistämättä hänen kuolemaansa. Kun Kahla huomasi, että lentäjäänsä oli osunut, hän toivoi voivansa pelastaa niin tämän kuin koneen, sillä hän uskoi aluksi setäni vain haavoittuneen. Kone oli lentämässä vain noin 150 m:n korkeudessa ja sen hiljalleen laskeutuessa Kahlan tehtävänä oli nyt saada se pikku hiljaa nousuun. Hän istui Fokkerin takaosassa konekivääriampujan paikalla, josta hänen piti päästä ohjaamoon ja vetää ohjaussauvaa. Tämä osoittautui lievästi sanottuna työlääksi tehtäväksi. Kahlalla oli laskuvarjo, mutta hyppääminen merkitsisi sotavankeutta, oltiinhan nyt noin 150 km:n päässä vihollislinjojen takana. Fokker näytti olevan vielä lentokelpoinen lentäen yhä suorassa, mutta vihollisen ilmatorjunta ampui konetta. Kahla ei pystynyt ensin irrottamaan ohjaamon suojakatosta, joka oli esteenä pääsylle lentäjän istuimelle. Sitten hän päätti yrittää ujuttautua ulkokautta koneen siivelle, avata puukollaan kuomu ja kiivetä siiveltä ohjaamoon ja lentää lähemmäksi kotimaata ennen pelastautumista. Kun Kahla oli kiipeämässä Fokkerin suojakatoksen yli, hänen laskuvarjonsa avautui potkurin viiman virran takia. Onneksi laskuvarjo oli takertunut tähystäjän istuimen reunoihin, eikä voinut siten vetää Kahlaa mukanaan. Siitä huolimatta se oli koko ajan lähteä nousuun uhaten viedä tähystäjän mukanaan. Kahla yritti poistaa laskuvarjon valjaskoukut, mutta ne olivat liian tiukalla, jotta niitä olisi voinut irrottaa ilmavirran takia. Vihdoin ja viimein hän onnistui leikkaamaan poikki puukollaan laskuvarjon valjaat. Samalla kun hän yritti leikata niitä tylsällä puukolla, Kahlan täytyi aina vähän väliä kurottautua ohjaamoon ja työntää ohjaussauvaa. Hän pitäytyi ohjaamon reunaan yhdellä kädellä pystyen juuri ja juuri saavuttamaan ohjaussauvan. Kun Kahlan laskuvarjo uhkasi purkautua, hän päätti vihdoin päästä eroon valjaista ja luopua varjon käytöstä. Lopulta Kahla onnistui kiipeämään ahtaaseen ohjaamoon. Tähystäjä istui kuolleen pilottinsa syliin, irrotti tämän otteen ohjaussauvasta ja ymmärsi vasta nyt tämän kuolleen. Kone kääntyi syöksyyn, mutta Kahla onnistui oikaisemaan sen. Hän todensi koneen sen hetkisen paikan ja suuntasi takaisin länteen. Kahla palasi takaisin istuen edelleen kuolleen setäni sylissä laskeutuen klo 13.30 Hirvaksen kotikentälle. Hänen laskeutumisensa tosin ei ollut aivan onnistunut, sillä täydessä ohjaamossa ei ollut tarpeeksi tilaa vetää ohjaussauvasta ja nostaa nokkaa loppuloivennusta varten. Frans Kallen siiven kärki kosketti maata, mikä heitti laskussa koneen ympäri sen rymähtäessä suomaiseen maastoon. Onneksi Kahlan henki säilyi hänen selvitessä tällistä ehkäpä pieniä naarmuja lukuunottamatta pelkällä säikähdyksellä.

Luutnantti Kahlasta tuli elävä legenda räväkkään lentonsa ansiosta, jollaista ei liene nähty Suomen ilmailun historiassa. Tarina urotyöstään kiiri ripeästi kautta maailman ja sitä pidetäänkin yhtenä toisen maailmansodan varteenotettavimmista lentosaavutuksista. Kahla ylennettiin kapteeniksi v. 1944 saavutettuaan 300:n sotalennon rajan ja hänen sotilaslentojensa määrä oli huomattavasti korkeampi kuin kenenkään muun suomalaisen tähystäjän. Vaikka hän olikin verrattoman lennon ehdoton pääsankari vainajan jäädessä varjoon, ei sovi silti aliarvioida lentäjänsäkään osuutta. Oli onni onnettomuudessa tähystäjälle, että kuolemansa jälkeen sedälläni oli ihme kyllä jonkinlainen ohjauslaitteiden kontrolli. Kämmenensä puristi vielä tiukasti ohjausvipua eikä hänen kehonsa vetäytynyt kokoon jalkojensa jäädessä painamaan polkimia, minkä seurauksena kone jäi sillä hetkellä lentämään tasaisessa liidossa. Tuntuu ikään kuin yksi perheemme ominaispiirre, itsepintaisuus olisi motivoinut setääni suorittamaan velvollisuutensa loppuun kunnialla, tuli mitä tuli. Esko-isäni kuvasi Pentti-veljensä viimeistä taidokasta ja syvästi vaikuttavaa lyijykynäluonnosta, jonka hän oli tehnyt muutamaa päivää ennen kaatumistaan. Se oli synkkä ja enteellinen kuvaten mustaa, jylhän korven keskellä soljuvaa virtaa, “tuonelanjokea”. Tuon joen lähettyvillä sijainneesta korpitukikohdasta vänrikkisetäni lähti viimeiselle lennolleen. Rauha sielullesi Pentti-setä. Seuraava ’pyhiinvaelluspaikkani’ tulee olemaan Paijalan hautausmaa, jossa nimesi rajan taakse Terijoen kirkkopuistoon haudattujen sankarivainajien muistomerkissä.

Kuva: Pentti-sedän sota-aiheinen, humoristinen onnittelukortti isoäidilleni äitienpäivän kunniaksi (Lahti, 1941). Lähde: Mannermaiden sukuarkisto

Toimitus ja kuvat: U. Jutta Mannermaa-Rishi

Lähdeluettelo

Aunila, Seija (22.10.2009). Paavo Kahlan hurja selviytyminen. Yle Elävä arkisto – Yle Areena. Uskomaton kotiinpaluu-video. Viitattu 31.10.2020. https://yle.fi/aihe/artikkeli/2009/10/22/paavo-kahlan-hurja-selviytyminen

Heikkilä, Ritva (26.6.2003). Mannermaan veljesten tarina. Karjala, N:o 26, s.12.

Heikkilä, Ritva & Mannermaa, Esko (toim.). (1985). Aurinkorantojen Terijoki.

Arvi A. Karisto Oy, Hämeenlinna, s. 67.

Maanpuolustusnuoriso (Syksy 1942). 2 lentäjäsankaria, s. 16.

Mannermaa, Esko (26.6.2003). Kun meidän Äijä leikkasi siluetin ryssän ratsukosta. Karjala, N:o 26, s.12.

Mannermaiden suku- ja valokuva-arkisto

Mehtälä, Helena (13.10.2014). Nuori kapteeni Kahla katosi 70 vuotta sitten – säilynyt lentopäiväkirja on tutkijan aarre, Yle uutiset. Viitattu 31.10.2020. https://yle.fi/uutiset/3-7525997

Pirttikoski, Pasi (2018). 198. FK-109 Lentolaivue 16 (Luku kirjasta Kohtalokkaat lennot 1939-1944, Hyvönen, Jaakko, 1982. Kirjateos Oy, 240 s.) ja Virkki, Pärttyli, Mestaritähystäjän loistosuoritus, Laatokka no: 92, 22.8.1942, s. 3. Viitattu 31.10.2020. https://www.flightforum.fi/topic/31686-paavo-kahla-ja-tapaus-fk-109/

Suomen Ilmavoimamuseo, Paavo Kahla 1918-1944, Knight of the Mannerheim Cross no 54. Viitattu 15.10.2020. https://ilmavoimamuseo.fi/app/uploads/2020/05/Kahla-eng.pdf