Elämme täydellistä pintapuolisuuden aikaa. Seurataan silmä kovana miten pukeutuvat edelläkävijöiksi mielletyt henkilöt, joista joitakuita on kyllä rehellisyyden nimissä kyllä ihailtavakin siitä miten he ovat saaneet suuret massat seuraamaan omaa toimeliaisuuttaan nerokkaalla strategialla. He yksinkertaisesti tietävät mistä narusta kannattaa vetää jotta saa hullaantuneet somesta riippuvaiset seuraamaan perässään kuin Hamelnin pillipiiparin rotat suoraan Weserjokeen. Tuo nk. toimeliaisuus on kylläkin täysin käsikirjoitettua mutta niin vain se mielletään aidoksi tai sitten kyseessä on äärimmäinen itsepetos jolloin tullaankin jo todella perimmäisten kysymysten äärelle. Jos näin on niin saippuasarjojen luoma valemaailma on kouluttanut massat pitämään totena miltei mitä tahansa.
Sehän kyllä tiedetään että kun taiteilija on hankkinut itselleen tarpeeksi nimeä voi hän tehdä mitä tahansa ja kaikki tuotokset hyväksytään taiteena joista maksetaan taivaisiin nousevia summia. Perustuuko kaikki siihen että kun taidetta ei vain katsota vaan sitä myös koetaan ja kun on vielä kaiken kukkuraksi niin, että kokemisessa ei taas ole minkäänlaista oikean ja väärän nuotitusta, niin tätä tilannetta hyödyntämällä on hyvä ratsastaa pankkitilin saldoa ihailemaan. Liimasihan hiljattain eräskin italialainen taiteilija banaanin seinään teipillä kiinni ja teoksesta maksettiin sitten 110 000 euroa.
Laumaeläin
Ihminen on laumaeläin ja lauman jäsenyys edellyttää, että muu lauma hyväksyy yksilön mukanaolon. Jottalauma pysyisi koossa tarvitaan yhdistäviä tekijöitä, joita perinteisesti ovat olleet harrastukset, aatteet tai ammatit. Paikka yhteisössä käsitetään saavutettavan jäsenyyden kautta ja sitten argumentoidaan omia toimintoja juuri niillä ominaisuuksilla jotka yhdistävät ryhmän ajattelun pääteemoja. Ollessaan eri mieltä kuin enemmistö aktivoituvat aivoissa samat alueet kuin tehdessämme virheen tai tuntiessamme kipua. Juuri siksi haluamme pitää samoista ohjelmista tai vaikkapa kasvoista kuin viiteryhmämme johon haluamme kuulua. Kun sitten ollaan samaa mieltä ovat aivojen mielihyvä-alueet mielissään. Laumasieluisuus rakentuu siis näin yksinkertaiselle mekanismille. Nykyisen vinhan menon keskellä on vaikea ymmärtää miten vaikutuksille alttiita olemme. Asioita ja ajattelutapoja saadaan markkinoitua juuri vetoamalla laumasieluisuuteen esim. kun tuodaan esille asia siinä valossa että enemmistö toimii tietyllä tavalla. Sitten vain vähentämään vaikkapa oman auton käyttöä.
Kohtuus on tuotantoideologian vihollinen
Kansainvälinen kilpailu on loputtoman kasvun tavoittelun päämoottori. On lisättävä jatkuvasti kierroksia sekä tuotantoon että kulutukseen. Kohtuus ei sovi tähän kaavaan. Teollisella muotoilulla pyrittiin alunperin alentamaan tuotannon kustannuksia ja suunnittelemaan esineistä tarkoitukseen mielekkäällä tavalla soveltuvia. Sitten huomattiinkin designin olevan hyvä myyntikikka. Alettiin yksilöimään samaan funktioon tarkoitettuja esineitä ja tekemään ne siten haluttaviksi. Sen sijaan että olisi järkevästi odotettu kulumisen johtavan uuden korvaavan esineen hankkimiseen sorruttiin designin keinoin luodun esineen ennenaikaisen vanhenemisen mielikuvan avulla hankkimaan uusi esine tarpeettomasti ennen aikojaan.
Loputtomat selfiet
Olen joskus joutunut seuraamaan kun vaikkapa ravintolassa naishenkilö ottaa itsestään selfiekuvia. Kuvaussessio saattaa kestä jopa tunnin. Sitten seuraa vimmattu otosten eteenpäin sinkoaminen somen loputtomiin syövereihin. Suurinta osaa tämän maailman asioista pystyy aina jotenkin ymmärtämään ja mieltämään mutta juuri äsken kerrotun laista on äärimmäisen vaikeaa ymmärtää. Minä ja minulle kaikki ja heti-ajattelu jyllää. Ovatko kaikki henkiset suodattimet kadonneet? Miten itsekeskeisen maailmankuvan ympärille voi rakentaa kunnon arvopohjalle rakentuvat sosiaaliset suhteet? Kuten voisiko tehdä jotakin toisen ihmisen eteen? Tarvitsevalle käden ojentaminen on ilmeisesti heikkouden ja henkisen epävarmuuden osoittamista. Ei mielletä että jokaisella on heikkouksia ja juuri ne heikkoudet tekevät meistä ihmisen, muuten emme opi ja kehity lainkaan. Rakentavaa kritiikkiä pitäisi pystyä ottamaan vastaan. Tarvitaan myös nöyryyttä jotta voi kasvaa ihmisenä
Kauko Vanajas
