Sam Houston : Teksasin ensimmäinen kansalainen

OSA I – nuoruusvuodet

Sam Houstonin lähtiessä kotoaan 20:n vuoden iässä vuoden 1812 sotaan, teroitti hänen leskeksi jäänyt äitinsä nuorukaisen mieleen: ”Poikani, ota tämä musketti äläkä koskaan häpäise sitä: sillä muista, että mieluummin yksi kunniallinen hauta saa täyttyä kaikista pojistani kuin että yksi heistä kääntäisi selkänsä pelastaakseen henkensä. Mene,” sanoi hän rotevalle pojalleen, ” ja muista että vaikka oveni on aina avoinna rohkeille miehille, on se ikuisesti suljettu pelkureilta. ”Näiden kunniaa ylistävien siunaavien sanojen saattelemana  asteli Houston 7:n jalkaväkirykmentin leiriin. Hän päätti että kotiväki saisi kuulla hänestä ennen sodan loppua. He saivatkin kuulla hänestä, Horseshoen taistelun jälkeen maaliskuussa 1814, jolloin Houston palveli 39:n jalkaväkirykmentin lipunkantajana. Vaikka nuoli oli läpäissyt hänen pohkeensa ensimmäisessä Creek intiaaneja vastaan tehdyssä hyökkäyksessä, kieltäytyi Houston noudattamasta vetäytymiskäskyä. Ja kenraali Andrew Jacksonin pitäessä käskynjakoa upseereilleen uutta hyökkäystä varten, ilmoittautui verta vuotava Houston ensimmäisenä vapaaehtoiseksi. Tämä ele toisi hänelle kaksi haavaa lisää, mutta urheudellaan Houston ansaitsi Jacksonin ehdottoman kunnioituksen. Myöhemmin ”Old Hickoryn” (Jacksonista, Yhdysvaltain seitsemännestä presidentistä käytetty lempinimi) suojatti eteni kansanedustajaksi, senaattoriksi ja kuvernööriksi – ja Lone Star Rebublicin, Teksasin pelastajaksi. (Teksasin lipussa on yksi tähti – Lone Star). 

Lapsuus

Sam Houston, yhdeksän lapsen perheen vesa, syntyi 2.3.1793. Isä oli ammattisotilas majuri Sam Houston ja Amerikan Itsenäisyystaistelun veteraani – ja vaimonsa, Elisabeth, oli säätyläisnainen. Isän kuoltua 1806, muutti Elisabeth perheen Tennesseehen Maryvilleen, muutaman mailin päähän joesta, joka erotti uudisasukkaiden maat ja Cherokee-intiaanien asuinsijat toisistaan. Houston kirjoittautui oppilaitokseen nimeltään Porter Academy. Vaikka hän oli ahnas kirjatoukka siteeraten kuuluisia teoksia, hän ei läpäissyt ensimmäistäkään kouluvuotta. Koulunpenkin kuluttamista kiinnostavampaa oli intiaanien elämäntapa. Ensimmäisellä kolmesta tutustumisretkestään Cherokee-intiaanien luo katosi 16-vuotias Houston. Päällikkkö Oo-loo-te-ka (”Hän laittaa rummun pois”) adoptoi pojan jolle annettiin intiaaninimi Co-lon-neh (”Varis”). Saavuttuaan takaisin kotiin kolmen vuoden jälkeen kirjoittautui Houston taas Porter Academyyn, mutta geometrian kiemurat ja vuoden 1812 sodan kaiut saivat hänet luopumaan opintiestä. 24.3.1813 kun Yhdysvaltain vakinaisen armeijan yksikkö kulki läpi Maryvillen tarjoten hopeisia dollareita jotka olivat värväytymisen symboleita, asettui Houston jonoon odottamaan vuoroaan. Sitten tuli Horseshoe Bendin taistelu, ja kaksi vuotta myöhemmin ylennys vänrikiksi 1. jalkaväkirykmentissä New Orleansissa. Hän harkitsi hetken jopa uraa armeijassa, mutta pian erikoistehtävä intiaanien asioiden varaedustajana vei hänet Washingtoniin. Sotaministeri John Calhoun antoi moitteet Houstonin käyttämästä Cherokee-intiaanien, joiden luona Houston eli,  helmin koristellusta pukinnahka-asusta. Kantaen edelleen kaunaa tästä kritiikistä sai hän niskaansa syytteen orjien salakuljettajien avustamisesta. Syytteet hylättiin mutta Houstonin raivo vain yltyi, kun mitään ei tehty oikeiden syyllisten rankaisemiseksi. Hän esitti eronpyyntönsä 1.3.1818. 

25 vuoden iässä Houston alkoi opiskella lakia…

Jatko-osa julkaistaan 21.1.2021.

Kauko Vanajas kääntänyt kirjasta Story of the GREAT AMERICAN WEST.