Karjapaimenen saapuessa Abileneen, Dodgeen tai Wichitaan oltuaan kuukausia karjanajossa, oli ilmiselvää mitä hän halusi. Viina, ilotalon palvelut, musiikki ja yleinen hauskanpito olivat listan kärjessä. Kaupungin yrittäjät olivat innokkaasti tarjoamassa palveluitaan kaikkiin mieleenjuolahtaviin oikkuihin, kohtuuden rajoissa. He olivat kuitenkin vastahakoisia luovuttamaan koko kaupunkia karjapaimenten temmellyskentäksi. Silloin tällöin kaupunkien yrittäjät palkkasivat täysin vääriä ihmisiä pitämään yllä lakia ja järjestystä. Tällainen tapaus sattui Ellsworthissä 1873, kun tuhannet vielä myymättömät naudat ja levottomat karjapaimenet vyöryivät tulvan lailla ympäristöön. Kaupungin väki oli kutsunut poliisivoimiaan täydentämään henkipaton nimeltään ”Happy Jack” Morco. Tämän lukutaidottoman suurisuun liipasinsormi toimi paremmin kuin hänen aivonsa. Morcon rajuista otteista johtuen karjapaimenet uhkasivat polttaa koko kaupungin ja viedä karjakauppansa muualle. Tässä vaiheessa paikalliset liikemiehet heräsivät erottaen Morcon. Tämä kuitenkin kieltäytyi luovuttamasta aseitaan jolloin yksi hänen poliisikolleegoistaan ampui hänet hengiltä.
Eräässä tapauksessa kaupungin sheriffi yritti epäonnistunutta puolenvaihtoa lain täytäntöönpanosta lain rikkomiseen. Sheriffi Henry N. Brown Caldwellissa, joka oli entinen revolverisankari, ei voinut vastustaa kiusausta kahden virassa vietetyn tapahtumaköyhän vuoden jälkeen. Hän teki pankkiryöstön naapurikaupungissa Medicine Lodgessa. Ryöstön aikana Brown surmasi kaksi ihmistä. Tästä harvinaisesta takinkäännöstä tuohtuneina ampuivat Medicine Lodgen asukkaat päättäväisesti Brownin hirttäen sen jälkeen kolme tämän apuria.
Tällaisia tapauksia lukuunottamatta toimi lainvalvonta suhteellisen asiallisin ottein ja yllättävänkin tehokkaasti. Vuodesta 1870 vuoteen 1885 oli viiden suurimman karjakaupungin – Caldwellin, Wichitan, Dodgen, Ellsworthin ja Abilenen murhatilaston kokonaislukumäärä ei niinkään hohdokas 45. Joillakin näistä surmista, kuten vaimonsa ampuneen juopuneen aviomiehen tapauksella, ei ollut mitään yhteyttä itse karjakaupan lieveilmiöihin. Niistä murhista, joilla oli mainittu yhteys, vain muutamalla oli tapahtumien kulku ja itse näyttämö niin dramaattisen värikäs kuin villin lännen reippaan elämänmenon ihailijoiden odotukset edellyttävät. Kaiken kaikkiaan on aikalaisten todistuksista pääteltävissä, että vaikka meno karjakaupungeissa oli raakaa ja värikästä, pystyivät lainvalvojat pitämään hurjimmat irtiotot aisoissa.
Kauko Vanajas kääntänyt kirjasta Story of the GREAT AMERICAN WEST.