Itämerta uhkaavat useat ympäristöongelmat kuten lisääntynyt ravinnekuormitus, ilmastonmuutos, liikakalastus, ympäristömyrkyt ja vieraat lajit. Itämeren biologinen monimuotoisuus on vaihdellut jatkuvasti vuosituhansien aikana. Uusia lajeja on saapunut Atlantilta, Jäämereltä, sisävesistä ja Tyyneltämereltä. Nykyisin uusia lajeja tulee runsaasti ihmisen mukana, erityisesti laivojen painolastivesien ja tankkien pohjalietteen mukana. Tulokaslajit syrjäyttävät alkuperäisiä lajeja. Ne saattavat sisältää myrkkyjä, kuten levät, jotka tukkivat myös kalanpyydyksiä. Ne voivat tuoda mukanaan myös loisia ja levittää tauteja. Toisaalta paikallinen biodiversiteetti lisääntyy niiden ansiosta ja kalat saavat niistä ravintoa.
Suomenlahden kaupunkien rantavesien tila alkoi huonontua jo 1800-luvulla. Pahimmillaan rehevöityminen oli 1960 ja 1970-luvuilla, minkä jälkeen ulkoisen kuormituksen vähentäminen on parantanut niiden tilaa merkittävästi. Ulkoisen kuormituksen vähentämisen jälkeen kohteiden palautuminen on kestänyt noin 5-20 vuotta, mutta kaupunkilahdet eivät ole edelleenkään palautuneet lähelle luonnontilaa.
Itämerta on väitetty maailman saastuneimmaksi mereksi. Maailmalta löytyy kuitenkin lukuisia merialueita, jotka ovat paljon kehnommassa kunnossa. Persianlahteen verrattuna Itämeren öljyvahingot ovat mitättömiä ja Meksikonlahden pohjaa vaivaavat vähintään yhtä vakavat happikadot kuin Itämerta.
Itämeri on erittäin vilkkaasti liikennöity merialue. Sillä liikennöi koko ajan keskimäärin noin 2 000 suurta alusta, ja määrän uskotaan vain kasvavan. Laivojen joukossa on isoja öljytankkereita, vaarallisia aineita kuljettavia tankkereita, rahtialuksia ja matkustajalauttoja. Itämeri on erittäin haavoittuvainen merialue. Itämeri on matala ja karikkoinen ja sillä navigoiminen on todella vaativaa. Talvella jääolosuhteet tuovat lisäksi erityisen haasteen. Onnettomuuksien vaikutus on aralla alueella erityisen suuri.
Puhe Itämerestä maailman saastuneimpana merenä heijasteleekin paitsi meren tilaa, myös ihmisten ympäristötietoisuutta. Synkistelyn keskellä unohtuu helposti, että aitoon iloonkin voisi olla aihetta. Pahimpien ympäristömyrkkyjen pitoisuudet ovat Itämerellä pienentyneet hitaasti mutta varmasti jo vuosikymmeniä. Myös ravinnepäästöjen vähentämisessä on edistytty, vaikka tekemistä on edelleen ja vanhat synnit kumpuavat sitkeästi esiin merenpohjasta. Itämeren suojelemiseksi on tehty määrätietoista kansainvälistä yhteistyötä pitempään ja laaja-alaisemmin kuin missään muualla. Itämerta voikin hyvällä syyllä sanoa maailman suojelluimmaksi mereksi.
Vielä ei ole liian myöhäistä pelastaa Itämerta, kotimertamme.
Kauko Vanajas
