Suomalaisten nukkumiskulttuurin historiaan liittyy kiinteästi Hetekan tarina. Se on jättänyt pysyvän jäljen suomalaisten uniin. Heteka ei ollut vain sänky, vaan se oli osa suomalaisten arkea ja perinteitä. Heteka oli ja on teräsrakenteinen joustinsänky, jonka nimitys juontaa juurensa Kalle Kärkkäisen perustamaan Helsingin Teräshuonekalutehtaaseen. Vuonna 1932 alkaneen Heteka-sänkyjen valmistuksen myötä suomalaisiin koteihin saatiin kestävä ja käytännöllinen nukkumisväline, joka oli monelle ensimmäinen oma vuode. Vaikka Hetekan valmistus päättyi vuonna 1964, sen perintö elää edelleen vahvana.
Heteka koostui kahdesta sisäkkäisestä sängystä, joista toisen pohjan saattoi vetää esiin toisen alta tarpeen mukaan. Sängyt olivat varustettuja teräsputkikehikolla ja metalliverkkopohjalla, mikä teki niistä kestäviä ja käytännöllisiä. Päiväsaikaan hetekasta muodostui peitettynä sohva, jonka päällä oli mukava istua. Mielenkiintoista nykyhetkeenkin peilaten on, että Hetekaa markkinoitiin luteenkarkottajana, sillä sen metallirunko esti luteita ja muita hyönteisiä pesiytymästä sängyn uumeniin. Tämä lisäsi Hetekan suosiota entisestään, erityisesti aikana, jolloin hygieniakysymykset olivat tärkeitä. Alkuvuoden lutikkauutisoinnista päätellen, samainen myyntiargumentti taitaisi toimia hyvin tänäänkin.
Sota-aika toi muutoksia valmistusmateriaaleihin
Alussa Hetekassa käytettiin pienikierteisestä teräslangasta valmistettua kierukkajoustinpohjaa, joka oli markkinalupausten mukaan äänetön. Päällysosan jaloissa oli niissäkin aluksi vaimentimena kumitulpat. Myöhemmin, ilmeisesti kustannussyistä varsinkin sodan aikaan, pohja harveni rautalankaverkoksi, joka narisi etenkin vanhuuttaan äänekkäästi. Verkkopohja venyi pitkän nukkumisen seurauksena notkolle ja menetti muotonsa. Selkälääkärit arvostelivat pilalle maattuja Hetekoita ja neuvoivat korjaamaan ne vanerilevyllä. Kumitulpatkin jäivät pois joistakin malleista, jolloin jalat naarmuttivat lattiaa. Sota-aikoina teräsrunko jouduttiin muuttamaan välillä jopa puutekoiseksi.
Hetekan suosio säilyi vahvana aina 1950-luvulle asti. Sitä valmistettiin kaikkiaan kaksi miljoonaa kappaletta, ja se oli lähes jokaisessa suomalaisessa kodissa. Heteka oli erityisen suosittu pienemmissä kodeissa, joissa sitä käytettiin päivisin sohvana ja iltaisin levitettiin parisängyksi. Hetekan valmistusmenetelmät ja materiaalit muuttuivat ajan myötä. Merkitys suomalaisille säilyi kuitenkin vahvana. Hetekan tarina on osa suomalaista nukkumiskulttuuria ja kertoo paljon maamme historiasta ja perinteistä. Vaikka Hetekan valmistus päättyikin 1960-luvulla, sen muisto elää edelleen monien muistoissa ja kodin tai mökin sisustuksessa.
Hetekan merkitys suomalaisessa kulttuurissa ulottuu paljon sängyn ulkoseiniä pidemmälle
Heteka on myös ollut innoituksena monille iskelmä- ja pop-kappaleille, jotka ovat ikuistaneet Hetekan ainutlaatuisen tunnelman ja tarinan. Veikko Lavin ”Serenadi hetekalle” (1978) ja Kunto Korlinin ”Vanha heteka” (1992) ovat vain muutamia esimerkkejä kappaleista, jotka ovat omistaneet Hetekalle omat säkeensä. Näissä lauluissa Heteka kuvataan usein symboloivan nostalgista menneisyyttä ja kodikasta tunnelmaa. Myös Junnu Vainion kappaleessa ”Eräänlainen sotaveteraani” (1975) on Hetekalle erityinen paikka -se edustaa lämpöä ja turvaa yksinäiselle sotaveteraanille. Pekka Ruuskan kappaleessa ”Matalassa majassa” (1972) Hetekan syli kuvataan helläksi ja lohdulliseksi. Hetekan kaino kitinä ja sen pehmeä lepo muodostavat kappaleen tunnelmallisen keskipisteen. Myös Palle on laulanut hetekasta omalla tavallaan, korostaen sen kykyä tarjota lepoa ja unta monille. Hänen laulussaan hetekkaa kuvataan ihmeellisenä nukkumispaikkana, joka yllättää lempeydellään.
Eikä Heteka ole ollut vain laulujen aihe, vaan se on ollut osa myös suomalaista huumoria ja urheilua. Ennen saappaanheiton ja eukonkannon aikakautta hetekantyöntö ja hetekanveto olivat osa humoristista suomalaista urheilulajien kirjoa. Joku saattaa muistaa tuollaiseen kisaan aikanaan osallistuneensakin.
Läheet: Heteka.fi, Wikipedia
