Riihimäkeläinen Rasmus Mäntymaa on tuore elokuvaohjaaja. Hänen esikoiselokuvansa Late Kicks sai ensi – iltansa tänä syksynä. Elokuvan keskiössä ovat keski – iän kriisi ja jalkapallo, joita lähestytään huumorinkin keinoin. Rasmus on ammatiltaan draaman ja eri humanististen aineiden opettaja ja töissä Tuusulassa yläkoulussa, sekä lukiossa ohjaten mm. draamakursseja. Kysyin Rasmukselta, että ”mitä opettajana olo hänelle antaa?” ”Laaja – alaista perspektiiviä nuorten elämään ja on sitä kautta linkki nyky-yhteiskuntaan.”
Yksi kimmokkeista elokuva – alalle olikin, että hän teki nuorten kanssa lyhytelokuvia ja näytelmiä koulun tarpeisiin. Kouluympäristö oli oiva kenttä kokeilla erilaisia tekemisen tapoja, koska yleisö oli armollisempi mm. tekijöiden tuttuuden vuoksi. Koululaiselokuvien lisäksi Rasmus haki elokuvan tekoon oppia draamaohjaajan opinnoista, jotka toteutuivat Riihimäellä.
Sanotaan, että kirjailijan pitää elää sellainen elämä, että kykenee kirjoittamaan. Samoin voi myös todeta, että elokuvaohjaajan täytyy elää sellainen elämä, että kykenee tekemään hyvän elokuvan. Rasmus on elämässään muuttanut paljon, kokeillut erilaisia työtehtäviä maatalon rengistä vankilapastoriin ja ehtinyt intoutua erilaisiin harrastuksiin nyrkkeilystä kirjallisuuteen.
Rasmuksella on myös lauluntekijän taustaa. Late Kicks – elokuvassakin hänen laulunsa tukevat tarinaa. .Vuonna 2009 Rasmus voitti rocklyriikan SM – kisat. ”Laulunkin takana on aina se tarina.”Elokuva – alalla voi kuitenkin hyödyntää monipuolisemmin omia vahvuuksia. Rasmuksesta onkin elokuvan parissa tuntunut, että ”tää on se mun juttu.”
Elokuvan tarina syntyi sisäisestä tarpeesta kirjoittaa erilaisista elämänkysymyksistä. Elokuvan tekeminen toikin ”rauhan tunteen.” Kimmokkeena tarinalle olivat ikävuodet 25 – 40, jolloin hän eli kuin ”sumussa”, jolloin ”pääosissa” olivat opiskelu, työ ja perhe. Tuolloin ei ”ehtinyt” miettiä kaikkia elämän ratkaisuja. Merkittävä asia oli myös hänen isänsä kuolema, jota Rasmus ei ehtinyt aikanaan tarpeeksi käsitellä.
Jalkapallo teemana ulottuu Rasmuksen lapsuusvuosiin; hänen graafikko- isänsä vei perheensä Saksaan kuudeksi vuoksi asumaan, suureen jalkapallomaahan. Elokuvassa peli symboloi miesporukan kaipuuta kultaiseen nuoruuteen ja helpompaan elämään ; viattomaan aikaan. Keski – iän kynnyksellä erilaiset elämänkysymykset mietityttävät ja jalkapallon kautta he ikäänkuin palaavat nuoruuteen, elävät sitä uudelleen. ”Kun pelaa, niin unohtaa kaiken muun…”
”Elämän hienoimpia hetkiä”, ”ikimuistoinen kokemus” ja ”katharsis, vapautus”, näin tuore elokuvaohjaaja kuvailee tunteitaan, kun hän näki elokuvan ensimmäistä kertaa isolta kankaalta. Tekijä voi katsoa elokuvaansa monilta eri kantilta. Ja toki elokuvan teko on myös ryhmätyötä. Rasmus ”katsoi tarinaa” ja totesi, että ”sehän toimi! .” Hän myös aisti, että yleisökin jaksoi katsoa tätä tarinaa. Rasmuksen vaimon, Janinan myönteinen palaute oli myös tärkeää. Muutoinkin myös naisilta on tullut hyvää palautetta elokuvasta, esim. ” se oli elämänmakuinen ”ja ”oli paljon samaistumispintaa.”
Seuraavasta elokuvastaan ohjaaja ei vielä paljoa paljasta. Sen verran kuitenkin, että se on jälleen draamakomedia ja pohjimmiltaan käsittelee isyyttä ja perhettä.
Rasmuksen sanoin, ”pieniä inhimillisiä tarinoita ja paljon kommelluksia….”
Nähtäväksi jää….
Kuvassa Ville Välimäki, Hagos Berhane, Hanns-J. Sajaniemi, Jeremias Raime, Janne Lumme, Markus Autio, Ari-Pekka Louhelainen, Ilkka Esselström, Anssi Lehtinen (edessä). Kuva: Jaakko Malinen.
Kuva 1: Ohjaaja Rasmus Mäntymaa ja kuvaaja Arttu Väisälä tarkistuvat kuvaa jossa näyttelijät Markus Mattila, Ilkka Esselström ja Timo Pöyhönen. Kuva Markus Mattila.
Kuva 2: Näyttelijä Kai Rahkonen, ohjaaja Rasmus Mäntymaa ja kuvaaja Arttu Väisälä valmistelevat kohtausta. Kuva Markus Mattila.
Kirjoittanut Tanja Talaskivi
