Luonnon suojelemiseen tarvitaan kaikkia

Metsästä on tullut viime aikoina yksi puhutuimmista aiheista. Metsäpalot, avohakkuut, talous- ja työllisyysnäkökulmat ja puiden istutus kompensaatioina herättävät tunteita. Itselläni ei ole spesifiä asiantuntemusta aiheesta. Kuten moni muukin suomalainen, lomallani olen kiertänyt Suomen eri seutuja, viettänyt aikaa luonnossa ja tehnyt havaintoja metsistä. Esimerkiksi tutun mökkitien varrella on avohakkuualue, joka näin kuivana kesänä oli kauttaaltaan kuolleen keltaisen ruskea, kuin sotatanner. Joka kerta sen ohi mennessä herää kysymys, miten kauan kestääkään alueen palautuminen.

Suomen pinta-alasta on edelleen paljon metsää, 68 %. Jos vertaa esimerkiksi Englantiin, siellä on enemmän viljeltyjä peltoja ja metsää pinta-alasta noin 13 %. Mutta mikä on metsä? Englannista kotoisin oleva aktivistiystäväni valotti, että Englannissa puhutaankin käsitteestä ”woods” ja se on eri asia kuin ”forest”. Suomessa on alueita, joihin istutettu tiiviisti vain yhtä lajia puustoa. Ne ovatkin ”puustoa”, eivät vielä oikea metsä. Metsä sanan varsinaisessa merkityksessään sisältää useita lajeja ja ei ole vaikea kuvitella, että useiden puu- ja kasvilajien lomassa monipuolisessa mikroilmastossa varjoineen ja kosteuseroineen viihtyvät myös useat eläin- ja pieneliölajit. Sekä Suomessa että Englannissa on tehty metsien ennallistamista ja on hämmästyttävää, miten nopeasti metsä alkaa palautua ja korjata itse itseään, kun sille annetaan mahdollisuus. Ihminen viihtyy usein vaihtelevassa maisemassa ja se on meissä sisäänrakennettuna, koska monimuotoinen luonto on luonut optimaaliset olosuhteet ihmisenkin elämiselle.

Luonnon suojelemiseen tarvitaan kaikkia. Motiivit voivat hyvinkin olla erilaiset. Tarvitaan globaaleja ja kansallisia poliittisia toimia, yritysten panostusta, uusia innovaatioita ja ilmastoaktivistien ääntä ja yksilöiden tapojen muutoksia. Kun asioita saadaan eteenpäin, yksilöille tulee helpommaksi ja kohtuuhintaiseksi valita ympäristöä säästäviä vaihtoehtoja. On vaikea kuvitella, että joku ei haluaisi luonnon voivan hyvin. Kyse on siitä, että reagoimme eri tavoin ahdistaviin ja pelottaviin uutisiin ja tietoon, että yksin kukaan meistä ei voi tätä palloa pelastaa.

Myös uskonnoilla on valtaa muistuttaa jäsenistöjään siitä, että luonto on pyhää ja suojeltavaa, ei vain polttoainetta, ihmisen ahneuden kohde. Ihmisen tulee pysyä elintavoissaan kohtuudessa. Metsä ja luonto ei ole rajaton. Vaaditaan ihmisen näkemystä ja toimia luonnon ennallistamiseksi ja siten tulevien sukupolvien inhimillisten elinolojen varmistamiseksi, sekä globaalisti että Keski-Uudellamaalla.

Katri Kuusikallio

Kirjoittaja on järvenpääläinen kaupunginvaltuutettu (vihr) ja USKOT-foorumin toiminnanjohtaja. USKOT-foorumi on uskontojen yhteistyöjärjestö.