Heräsin tässä eräänä yönä keskellä yötä, kuten aina noin puolivälissä unijaksoani. Tällä kertaa syynä oli myös jossain soiva palohälytin. Yleensä se tarkoittaa kymmenien kerrostalojen lähiössä sitä, että joku jossain kymmenistä asunnoista on käräyttänyt ruokansa. Kello oli kuitenkin noin neljä aamulla, joka ei ollut tavallisin ruoanlaittoaika. Hälytin myös soi ja soi sen sijaan, että mahdollinen ruokansa käräyttänyt olisi hätäpäissään yrittänyt saada hälytystä loppumaan. Pää pökkyrällä kompastelin ikkunaan havaitakseni, että missään ei näkynyt liekkejä, eikä edes savua. Hälytys ei tullut myöskään meidän rappukäytävästämme, eikä missään tuntunut savun hajua.
Kerrostalokompleksimme koostuu kahdesta talosta, joista toinen on U:n muotoinen ja toinen suora talo. Palohälytin soi juuri tuossa suorassa talossa, joka on vastapäätä sitä taloa, jossa itse asun. Mietin ehkä noin kolmen sekunnin ajan, mitä oikein tekisin. Lopulta päätin soittaa palokunnan paikalle, koska enhän voinut tietää, mistä palohälytys oli aiheutunut. Olisihan teoriassa voinut olla niin, että joku tai jotkut olisivat jääneet liekkien keskelle ja pökertyneet siihen paikkaan. Savuttomuus tai tulettomuus ei myöskään taannut sitä, että missään ei voisi olla tulipaloa. Koska muihin rappuihin kuin omaamme ei myöskään päässyt minun avaimillani yöajan vuoksi, myös huoltomies oli hälytettävä paikalle hätäkeskuksesta saamieni ohjeiden mukaisesti. Huoltoyhtiömme oli juuri vaihtunut, joten numero piti metsästää rappukäytävän ilmoitustaululta. Jälleen kerran osoitus siitä, että minun olisi syytä skarpata puhelinluetteloni ylläpitämisessä.
Palokunnan työskentelyä vaaleassa ja viileässä alkukesän yössä katsellessani tunsin olevani melko oudossa tilanteessa. Minulta odotettaisiin sekä sivussa pysymistä että apua, mikäli sitä tarvittaisiin. Melko pian sitten huomasin, että pihaa pitkin taapersi juopunut mies, joka sattumoisin asuikin juuri siinä asunnossa, josta palohälytyskin oli kuulunut. Selitys oli niinkin yksinkertainen kuin se, että hänellä oli jäänyt ruoat uuniin käryämään, kun kapakassa oli ilmeisesti vierähtänytkin enemmän aikaa, kuin alun perin oli ollut tarkoitus.
Mitä siis opimme tästä? Ainakin sen, että kaikki edes mahdollisesti joskus tarvittavat numerot kannattaa aina pitää ajan tasalla omassa puhelimessa. Koskaan kun ei tiedä, milloin niitä tarvitaan ja nopeasti. Näin kesällä voi tapahtua mitä tahansa kokkoon kaatumisesta hukkumiseen. Entäpä, jos ketään ei olekaan saapuvilla huolehtimaan pelastuslain edellyttämistä velvollisuuksistaan? Hauskanpito ja huolettomuus kuuluu kesään, mutta kaiken voi tehdä vastuullisesti.
Turvallista suviaikaa kaikille!
Iida Rekunen
