On olemassa yleisesti tunnettu sanonta ”kuolisin puolestasi”, joka viittaa yleensä siihen, että sitä on valmis tekemään ihan mitä tahansa jonkun toisen puolesta. Voin itse allekirjoittaa tämän lauseen tyttäreni osalta, kuten varmasti jokainen vanhempi oman jälkikasvunsa suhteen, mutta se, että kuollaan jo sovelluksien puolesta, saa oman lapsuuteni ja osin nuoruutenikin virtuaalilemmikit, matopelit ja chatit tuntumaan varsin harmittomilta ja vaarattomilta.
Itä-Uudenmaan poliisi julkaisi eilen tiedotteen, jossa varoitettiin eräästä pelistä, jonka päätteeksi yritetään itsemurhaa. Mikäli pelistä haluaa pois, sen seurauksena uhataan, että ”he tulevat perääsi”. On epäselvää, ketä ”heillä” tarkoitetaan, mutta tuskin ainakaan lempeiden mummojen käsityökerhoa. En itse usko, että ketään ”heitä” edes on, mutta manipulointi tehoaa yllättävän helposti yllättävän moniin, ja niin on taas yksi ihminen valmiina noudattamaan juuri niitä käskyjä, joita manipuloijan mieleen juolahtaa.
Vannoin nuorena, ettei minusta koskaan tulisi aikuista, joka voivottelisi nykyajan ilmiöitä, mutta etenkin nyt on pakko. Kyseenalaistivathan meidänkin sukupolven vanhempamme tarpeen saada paksupohjaiset kengät, sen virtuaalilemmikin ja pakkomielteen saada värjätä tukka kauttaaltaan hiusmascaralla. Ymmärrän nyt, miksi vanhempani epäröivät ja empivät kaikkien muotivirtauksien vaikutuksia, vaikka ne olivat nykyajan ilmiöihin verrattuna varsin harmittomia. Väitetään myös, ettei maailma ole muuttunut pahempaan suuntaan, mutta kyllä se on. Sovellukset ovat tuoneet paljon hyötyä ja iloa, mutta niilläkin on näemmä vaaranpaikkansa. Ihan todellinen vaara. Tämä kuolemanpeli ei onneksi ole sovelluskaupoista löytyvä peli ja toivon todella, että se onkin niin vaikea löytää kuin mahdollista.
Peliteollisuus kehitettiin alun perin tarjoamaan samaa mitä televisio, konsertit tai muu viihde: hetken lepotaukoa todellisuudesta. Koska peleihin liitetään pääsääntöisesti aina hauskuus ja harmittomuus, mietinkin sitä, miten moni näistä nuorista edes tajuaa, mitä he ovat tekemässä. Toisten hyväksyntä voi tuntua siistiltä ja etenkin videoiden kuvaamisen kultakaudella laajempi huomio ja suosio vieläkin houkuttelevammalta, mutta on pakko ihmetellä, mistä lähtien nuoriso on mennyt näin pitkälle. Vai onko kuoleman ihannointi ja ”uskallus” vahingoittaa itseään todella ollut kaikkien sukupolvien juttu?
Ei silloin kun minä olin nuori.
