Itsenäisyyspäivää juhlitaan jälleen monellakin eri tavalla. Suuri osa kansalaisista katsoo Itsenäisyyspäivän vastaanottoa televisiosta, toiset saattavat viettää aikaa ystäviensä kanssa ja jotkut heräävät seuraavana aamuna putkasta niskassaan epäily vahingonteosta ja / tai virkavallan vastustamisesta mielenosoituksen myötä, jossa tuli innostuttua hieman liikaa alleviivaamaan sanomaansa. Vaikka olenkin sitä mieltä, että jokaisella tulee olla oikeus omaan mielipiteeseensä, on syytä miettiä näyteikkunan säpäleiden, spreijattujen seinien ja voimakeinoihin turvautumaan joutuneiden poliisien kurinpitomenetelmien jälkimainingeissa, että kannattiko. Suomi kun tuskin eroaa EU:sta tai laittaa rajat kiinni vain siksi, että muutama kymmenen raggaria järjestää itselleen pääsyn valtion hotelliin. Siinä saattaa näin perusjärjellä ajateltuna ennemminkin käydä niin, että kyseisestä skenaariosta aiheutuu ainoastaan ongelmia, ja nekin raggareille itselleen. En tunne yhtäkään ihmistä, joka olisi muuttanut poliittisia mielipiteitään tämänkaltaisten tapahtumasarjojen myötä, joten en ymmärrä, miksi kukaan vaivautuisi hankkimaan itselleen ongelmia tyhjän päiten.
Tunnustan olleeni itsekin mukana vuosia sitten järjestetyissä itsenäisyyspäivän mielenosoituksissa. Olin tuolloin nuori ja idealistinen. Jo tällöin monet menivät varsin pitkälle virkavallan vastustamisessa ja sanomansa perillesaattamisessa. Minä en ollut yksi heistä. En uskaltanut uhmata auktoriteetteja. Maailmanhistoriassa on kuitenkin aina ollut ja tulevaisuuden maailmassa tulee olemaan niitä, jotka osoittavat oman mielipiteensä hieman rankemmalla tavalla. Osa heistä on muuttanut maailmaa, osa vain omaa tulevaisuuttaan haitallisempaan suuntaan.
Kun omia mielipiteitä ilmaisee, pitäisikin osata löytää se kultainen keskitie mielipiteensä perille saamisen ja räyhäämisen väliltä. Muistan sen, miten rauhanomainen protesti pakkoruotsin poistamisen puolesta ylioppilaskirjoituksissa tuotti toivotun tuloksen. Silloin tajusin ainakin omalta osaltani, että fiksusti toimimalla saa paljon parempaa jälkeä aikaan kuin yhteisen omaisuuden terrorisoinnilla. Enkä edelleenkään kehdannut alkaa ryttyilemään virkavallalle tai kenellekään muullekaan. Ihmisiä pitäisi osata lähestyä rauhanomaisesti ja asiallisesti keskustellen hyökkäämisen sijaan. Ajatellaanpa esimerkiksi tilannetta, jossa joku pyytää apua vaikkapa oven auki pitämisessä. Voin lyödä vetoa siitä, että ovi avataan mieluummin henkilölle, joka pyytää kauniisti apua kuin henkilölle, joka karjuu ja komentaa. Pelolla voi hallita joitakin yksilöitä, mutta suuriin massoihin se ei pidemmän päälle tehoa. Eikä satunnaisen omaisuuden särkeminen aiheuta useinkaan muuta kuin ylimääräistä närää, joten hajottaja on epäonnistunut tehtävässään.
Omasta puolestani toivotan kaikille rauhallista itsenäisyyspäivää.
Iida Rekunen
