LPS vastaa yhteisöllisyyden tarpeeseen myös vaikeina aikoina

Seura voi tiiviissä yhteisössä hyvin ja hyvinvoiva seura auttaa yhteisön jäseniä voimaan hyvin.

Maailmanloppu tuli ja kaiken voi lopettaa. Sosiaalisen median kanavista olemme voineet lukea ihmisten tavoitelleen kaupoissa viimeisiä vessapapereita tai pastapaketteja huutamisen ja käsirysyn siivittämänä, toisaalla kerrotaan amerikkalaisten hamstraavan aseita ja ammuksia tuomiopäivän varalle. No entäs globaali tai kansallinen talous sitten, siitä ei kannattane edes aloittaa. Perheillä ja ihmisillä on näinä aikoina pieniä ja suuria huolia, ja jalkapalloseuran arjesta huolehtiminen kesken maailmanloppua tuntuu jossain määrin triviaalilta.

Harrastukset ja liikkuminen (vaikka treeneihin ei fyysisesti pääsisikään) ovat näinä poikkeuksellisina aikoina vähintään yhtä tärkeitä kuin ennenkin. Liikuntasuositukset eivät ole muuttuneet mihinkään, lapsen tulisi edelleen harrastaa hengästyttävää liikuntaa vähintään kaksi tuntia päivässä ja huipulle tähtäävien urheilijoiden tulisi harjoitella ainakin 20 tuntia viikossa. Liikkuminen ja kisailu on monelle paitsi fyysisen kunnon ylläpitämisen, myös henkisen hyvinvoinnin vuoksi tärkeitä asioita. Sitä paitsi etätöitä tekeville vanhemmille on tärkeää saada lapset hetkeksi vaikka pyöräilemään. Seurat voivat tässä tehdä oman osansa ja luoda erilaisia omaharjoitteluohjeita ja apuja siihen, miten omaharjoittelun voi toteuttaa vaikkapa omassa pihassa, huoneessa tai metsässä. Ylipäänsä jotenkin niin, että sosiaalista eristäytymistä voidaan toteuttaa harjoittelusta huolimatta. Ilahduttavan monet seurat ovatkin ottaneet tämän projektikseen, myös Laajasalon palloseura.

Ohjeiden ja oppaiden lisäksi nyt on seurojen etsikkoaika analysoida omaa toimintaansa ja virittää se huippuiskuun pakotetun tauon jälkeistä aikaa silmällä pitäen. Seuratoimintaa tehdään Suomessa yleisesti ottaen pienillä resursseilla ja se näkyy erityisesti siinä, että toiminnan kunnolliseen analyysiin ja uudelleen suunnittelemiseen ei ikinä ole kunnolla aikaa. Nyt on. Seuroissa on siis aika katsoa sisäänpäin ja analysoida päivittäistä toimintaa ja toisaalta unelmoida siitä miten asiat toteutettaisiin, jos ne voisi suunnitella uudelleen, ja lopulta tehdä tarvittavia muutoksia toimintaan. Vielä sisäistä analysointia parempaa on tietenkin ottaa yhteyttä vaikka muiden lajien seuroihin ja toteuttaa vertaisarviointia. Etänä tietysti.

Jo ennen nykyistä pandemiaa on vapaaehtoistyö ja talkoohenki ollut erittäin uhanalaista. Suuntauksena on ollut se, että suuri talkootyön määrä on kasaantunut entistä harvemmille harteille. Onneksi niissä harvoissa hartioissa kuitenkin riittää pienen kylän verran voimaa ja leveyttä. Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskuksen tutkija Outi Aarresolan mukaan erityisesti seuratoiminnan kriisit tuovat ihmisissä esiin tarpeen yhteisöllisyyteen ja seurojen on kriisissä helpompi löytää vapaaehtoisia. Toisaalta ihmiset löytävät kriisiaikoina myös vapaaehtoistyöstä erityisen paljon merkityksellisyyttä. Nyt elämme kriisiä ja kun maailma aikanaan normalisoituu tarvitsevat myös seurat kaikki kynnelle kykenevät vapaaehtoiset mukaan ja koko yhteisön voiman ja tuen noustakseen jaloilleen ja kohti entistä uljaampaa tulevaisuutta. Seura voi tiiviissä yhteisössä hyvin ja hyvinvoiva seura auttaa yhteisön jäseniä voimaan hyvin. Kun koronasta joskus tullaan ulos, toivottavasti mahdollisimman moni urheiluseura voi kävellä takaisin kentille pää pystyssä ja sopivasti uusiutuneena. Laajasalon palloseuran tavoitteena se ainakin on.

Lisätietoa seurasta osoitteessa:
www.laajasalonpalloseura.fi
facebook.com/laajasalonpalloseura
instagram.com/laajasalonpalloseura