Gunillankallion rinteillä ovat vierailleet niin ilon kuin pelon peittämät kasvot.
Leikkipuisto Rudolfin perinteisessä laskiaismäessä pulkkailleiden perheiden iloisista ilmeistä paistoi laskiaistiistaille osuneen ihannesään nostattama riemu. Kuumat hodarit ja piristävät juomat maistuivat niin pienille kuin isommillekin laskijoille. Harvempi paikallaolleista kuitenkaan tiesi, että saman korttelin toisella laidalla olivat joidenkin laskijoiden isoisät 74 vuotta aikaisemmin, uhrautuvalla toiminnallaan mahdollistaneet tämänkin pulkkailuriemun tapahtuvan vapaassa maassa. Rudolfinpuiston pulkkarinteestä vain 200 metrin päässä sijaitsi jatkosadan aikana yksi Helsingin ilmatorjunnan ansiokkaista tykkipattereista.
Helmikuun suurpommitusten 1944 tarkoituksena oli murtaa suomalaisten puolustustahto
Helsingin ilmatorjunta joutui kovalle koetukselle Helsingin suurpommituksissa helmikuussa 1944. Neuvostoliiton ilmavoimat hyökkäsivät silloin hyvin suurin voimin, kymmenen vuorokauden välein, kolmena yönä Helsinkiin. Siviiliväestöä vastaan kohdistetuilla terroripommituksilla Neuvostoliitto pyrki murtamaan kansan puolustustahdon ja pakottamaan Suomen irtautumaan sodasta Neuvostoliiton ehdoilla. Helsinkiin tehtiin kolmena yönä yhteensä 2007 pommituslentoa. Lentokoneet pudottivat yli 16 000 pommia. Tällä pommimäärällä olisi Helsingin pitänyt muualta Euroopasta saatujen kokemusten mukaan murskautua ja palaa rauniokaupungiksi. Näin ei kuitenkaan tapahtunut, sillä ansiokkaan ja neuvokkaan ilmapuolustuksen seurauksena vain 530 pommia putosi kaupunkialueelle.
Laajasalossa sijaitsi raskas ilmatorjuntapatteri itä
Helmikuussa 1944 Helsingin suojana oli kaikkiaan 13 raskasta ilmatorjuntapatteria sekä muuta kevyttä ilmatorjuntatykistöä. Ilmatorjuntatykkejä oli yhteensä 77, valonheittimiä 36, kuulosuuntimia 18 ja tutkia kuusi kappaletta. Yksi ilmatorjuntapattereista oli Laajasalon Gunillankalliolla sijainnut iltatorjuntapatteri ”itä”. Patterin käytössä olleet massiiviset betonirakennelmat ovat edelleen ulkoilijoiden nähtävissä Gunillankallion alueella. Ilmatorjuntasäätiö on myöhemmin kiinnittänyt betonirakennuksiin muistolaatan, jonka luona jokaisen uudenkin laajasalolaisen olisi hyvä käydä viettämässä hiljainen hetki sodanaikaisen sukupolven muistoa kunnioittaen.
Aake Pesosen puisto
Tarkemmin muistolaatta sijaitsee Aake Pesosen puistossa Aakenraitin ja Gunillanpolun yhtymäkohdasta. Nimensä puisto on saanut kapteeni Aake Pesonen (1914-1987) mukaan. Hän toimi jatkosodan aikana Helsinkiä puolustaneen Ilmatorjuntarykmentti 1:n torjuntapäällikkönä. Pesonen tunnetaan myös sota- ja tietokirjailijana. Oppiarvoltaan hän oli valtiotieteen maisteri. Sodanjälkeisen elämäntyönsä hän teki hotelli- ja ravintolaopiston rehtorina.
Ilmatorjunnan historiaan voi tutustua Ilmatorjuntamuseossa, joka sijaitsee Tuusulan Hyrylässä. Lisätietoja: www.ilmatorjuntamuseo.fi
Lähteet: Maanpuolustuskorkeakoulun aineistot, Ilmatorjuntamuseo, Wikipedia
Faktaa:
Pommitukset helmikuussa 6.–7., 16.–17. ja 26.–27. päivien välisinä öinä
Hyökkäystä oli suunniteltu jo joulukuusta 1943, ja ensimmäinen suunniteltu hyökkäyspäivä oli 8. tammikuuta, mutta huonot sääolosuhteet olivat lykänneet pommitusten ajankohtaa helmikuulle.. Hyökkäykset suunniteltiin tarkkuuspommituksina, jokaisella lentoyhtymällä oli oma maalialueensa.Helsingin hyökkäykseen osallistui enimmillään 929 konetta kolmantena hyökkäysyönä, näistä 896 onnistui pommittamaan. Ensimmäisenä hyökkäysyönä koneita oli 785 (pommittavia 728), ja toisena 406 (383). Pommeja pudotettiin kolmena yönä yhteensä 16 490 kappaletta, 2 604 tonnia.
