Helsingin metsien orvakkaselvityksessä löytyi uhanalaisia ja tieteelle kuvaamattomia lajeja. Lajisto on poikkeuksellisen rikas koko Etelä-Suomen mittakaavassa.
Esimerkiksi Oulunkylän rantapuiston jalopuulehdosta löytyi muun muassa peikonnahkoja, joka on kellertävän ja oranssin sävyinen orvakkalaji.
Orvakat ovat puita lahottavia sieniä, jotka kasvavat puiden pinnoilla läiskämäisinä kuvioina. Helsingissä tehtiin vuonna 2019 orvakkakartoitus, jossa selvitettiin orvakoiden esiintymistä viidellä eri alueella.
Selvitysalueet olivat Veräjämäen eli Koskelan metsä, Pirunkallion alue Pikkukoskella Veräjämäessä, Oulunkylän rantapuiston jalopuulehto, Talin metsäalue sekä Hallainvuori Viikin ja Myllypuron välissä.
Selvityksessä tehtiin havaintoja viidestä alueellisesti uhanalaisesta orvakkalajista. Hyvin harvinaisia tai Suomelle kokonaan uusia lajeja löytyi 46 kappaletta. Lisäksi kerättiin kymmenen näytettä lajeista, jotka ovat todennäköisesti vielä tieteelle kuvaamattomia.
– Hienoja havaintoja ovat uhanalaiset ja elinympäristöstään tarkat kangaskurokka, harjasorakas ja peikonnahka. Hiidennahka löytyi vasta kolmannen kerran maailmasta, kertoo Luonnontieteellisen keskusmuseon intendentti Otto Miettinen.
– Selvityksessä teimme arvokkaita keruita tieteelle kuvaamattomista lajeista. Pääsemme hyödyntämään näitä tutkimuksessa ja lajit kuvataan aikanaan tieteelle uusina, Miettinen jatkaa.
Selvityksen tulokset vahvistavat Helsingin merkitystä orvakkalajiston suojelulle.
Rikas lahottajasienilajisto on kahden tekijän ansiota. Ensinnäkin Helsingin metsiin on jätetty lahopuuta, jonka ansiosta metsät toimivat turvapaikkana monelle metsätalouden vuoksi kasvupaikan menettäneelle lajille. Toiseksi Helsingin metsissä on paljon reheviä, sekapuustoisia lehtoja, jotka sijaitsevat ilmastollisesti suotuisilla paikoilla, kuten meren tai joen rannoilla. Tämän vuoksi Helsingissä esiintyy paljon eteläistä, Suomen oloissa harvinaista lajistoa.
– Orvakkaselvitys tehtiin, jotta saataisiin tietoja uusien, perustettavien luonnonsuojelualueiden lajistosta. Tuloksia käytetään hoidon suunnitteluun ja apuna kohteiden rajaamisessa, kertoo ympäristösuunnittelija Hanna Seitapuro Helsingin kaupungilta.
Myös luonnonsuojelualueiden ulkopuolella on syytä jättää kaatuneita runkoja lahoamaan metsiin ja puistoihin sellaisilla alueilla, joilla muutoin ei pystytä välttämään puiden kaatamista.