Helmikuussa 80 vuotta täyttävä pappi Sirkka Kuula tunnetaan Kontulassa, Mellunmäessä ja Vartiokylässä, sillä hän työskenteli alueen seurakunnissa eri ikäisten kanssa viidellä eri vuosikymmenellä.
Suurimmalla osalla lapsiperheitä menee Suomessa ihan hyvin, ja he ovat tyytyväisiä elämäänsä. Sirkka Kuula kertoo ilahtuneensa uutisesta kovasti, sillä hän työskenteli aikoinaan alueella myös sellaisten perheiden parissa, joita kohtasivat eri yhteyksissä aikoinaan perhepäivähoidon, neuvolan, toimeentulotuesta vastaavien, poliisin, mielenterveystyön kuin erityisnuorisotyön työntekijät.
‒ Monia hyviä asioita laitettiin silloin alulle Kontulan ja Vesalan alueella, hyvänä organisaattorina tunnettu Sirkka muistelee.
‒ Järjestimme retkiä, ja aloitin perhekerhon vanhemmille ja lapsille. Siihen aikaan niitä ei vielä ollut, mutta nykyisinhän niitä on joka seurakunnassa. Edelleenkin perhekerhoihin ja muuhun toimintaan ovat ihan kaikki tervetulleita riippumatta siitä, kuuluuko kirkkoon vai ei. Nykyisin ajatellaan helposti, että jokaisen pitäisi selvitä omillaan. Kun monet nuoret perheet asuvat kaukana isovanhemmista, voi perhekerhoissa tutustua toisiin ja saada uusia turvaverkkoja.
Kaikki kesät mummolassa
Kasvattamisessa malli on Sirkan mielestä tärkeintä. Pääasia ei ole ohjeiden antaminen, vaan eläminen lapsen kanssa.
‒ Oma äitini antoi esimerkin siitä, miten rauhallisesti ja peräänantamattomasti viedään asioita eteenpäin. Itse en ole niin kauheasti ajatellut sitä kasvattamista. Kerran oma tytär lähti nuorena huitelemaan, eikä silloin ollut kännyköitä. Soitin yksi toisensa jälkeen hänen kavereilleen kotiin, kunnes tyttö löytyi. Herranjesta, että se oli vihainen! Sanoin vain, että sun piti ilmoittaa missä sä olet, etkä ilmoittanut että olet myöhään. Se meni kerrasta perille.
Juttelemme siitä, miten lapsiperheiden arki on muuttunut niistä ajoista, jolloin hän aloitti työt Vartiokylän seurakunnassa 1960-luvulla ja perusti perheen kanttori Pentti Kuulan kanssa. Työn ja perheen yhteensovittaminen ei silloinkaan ollut helppoa.
‒ Siihen aikaan lapsille piti itse löytää hoitajat. Laitoimme Matin ja Kaisan sylikkäin, otimme kuvan ja levitimme sitä kysyen, kuka haluaisi ottaa heidät hoitoon, Sirkka nauraa.
‒ Monet kerrat pyysimme seurakuntanuoria lapsenvahdeiksi antaen heille taskurahaa.
Sirkka ja Pentti Kuulalla on kolme lastenlasta. Lasten perheiden kanssa on vietetty yhdessä hiihtolomia, ja yksi lapsenlapsi käy kylässä viikottain. Yhteys heihin on säilynyt, ja palvelutalossa asuville lapsenlapset ovat tervetullut ikkuna ulos omasta kuplasta.
‒ En ajattele kasvattavani lapsenlapsia, mutta pidän tärkeänä, että he oppivat ymmärtämään vanhempia ihmisiä. Mummoilla oli itselleni suuri merkitys. Kaikki kesät mitkä pystyttiin, oltiin aina mummolassa. Isän äiti asuikin meillä viimeisinä vuosinaan, hän kertoo.
Synttärimuistamiset Sirkka toivoo Yhteisvastuukeräykselle, jolla tänä vuonna tuetaan erityisesti vanhemmuutta.
Teksti ja kuva: Outi Jaakkola
