ADHD-lääkkeiden käyttäjien määrä on jopa kahdeksankertaistunut Suomessa vuodesta 2010. Pojilla diagnoosi on tyttöjä yleisempi. THL:n rekisteritietojen mukaan vuonna 2015 7-17-vuotaista pojista 2,9 prosentilla oli ADHD-diagnoosi. Vuonna 2022 osuus oli kasvanut 8,3 prosenttiin. Tytöillä diagnoosien yleisyys kasvoi 0,7 prosentista 3,3 prosenttiin samalla ajanjaksolla. Lastenpsykiatrian professori Andre Sourander on julkisuudessa arvioinut, että Suomessa suuri joukko lapsia ja nuoria on saanut väärän ADHD-diagnoosin.
Hyvinvointialueesta riippuen ADHD-diagnoosin vuonna 2022 sai 5,9 20,3 % 7-12-vuotiaista pojista ja 2,0 7,7 % tytöistä
Näin suuret alueelliset erot diagnoosien määrissä kertovat siitä, että jotain on pielessä. Ilmiön syitä ja diagnostiikkakäytäntöjä on välttämätöntä selvittää perinpohjaisesti. Väärin perustein tai liian löyhästi tehty saati pysyvä ADHD-diagnoosi voi myös merkittävällä tavalla ohjata nuoren tulevaisuutta ja koulutuspolkua, toteaa lääketieteen tohtori ja kansanedustaja (kok) Mia Laiho. Hän muistuttaa myös siitä, että loppuvuodesta syntyneet lapset saavat ADHD-diagnoosin useammin kuin alkuvuodesta syntyneet. Ydinkysymys on se, ylidiagnosoidaanko ADHD:tä ja medikalisoidaanko lasten kypsymättömyyttä tai lapsesta riippumattomien ympäristötekijöiden vaikutuksia lapsiin liiallisessa määrin? Olisi myös tärkeää seurata aiempaa vahvemmin, voiko diagnoosin ja lääkityksen purkaa erityisesti lasten ja nuorten kohdalla lapsen kehityksen myötä. Kaikilla ei ole tarvetta pysyvälle diagnoosille tai lääkitykselle, Laiho lisää.
THL:n ylilääkäri Terhi Aalto-Setälä on nostanut esille sen, että mm. muutokset kouluympäristöissä, unen ja liikunnan riittämättömyys sekä sosiaalisen median käytön lisääntyminen näkyvät ADHD-tyyppisen oireilun yleistymisenä.
Olemme kuitenkin Suomessa ajautuneet tilanteeseen, jossa ADHD-diagnoosien määrä on huomattavasti kasvanut, diagnooseissa on merkittävää alueellista vaihtelua ja lasten lääkitysten määrä on kansainvälisesti arvioituna korkeaa tasoa. Tulee vaikutelma, että mm. ympäristötekijöiden seurauksena ja myös tuen saamiseksi ADHD-diagnoosien saamiseen esiintyy ulkoista painetta. Tämä on kyseenalaista erityisesti lapsen oikeuksien ja lapsen edun toteutumisen kannalta, Laiho päättää.
Ei ihme, että lasten ja nuorten ADHD-diagnoosien nopea yleistyminen aiheuttaa huolta ja hämmennystä. Erityisen hälyttävää on se, että alueelliset erot ovat merkittäviä ja diagnoosin yleisyys ylittää kansainvälisetkin tasot, Laiho huomauttaa.
Lääkärikansanedustaja Mia Laiho huolissaan ADHD-diagnoosien yleistymisestä. Laiho jätti aiheesta kirjallisen kysymyksen. Kuvaaja: Mikko Mäntyniemi.
