Kumpi katoaa perinteistämme ensin Jeesus vai lumiukko?
Joulun ajan kirjoituksissa ollaan ajan hermoilla ja huolestuneita; ilmastonmuutos uhkaa viedä luonnonvaraisen lumiukon kokonaan pois ulottuviltamme.
Ajankohtaisempaa olisi näin jouluna olla huolissaan siitä hallitsemattomasta muutoksesta, joka vaivihkaa haurastuttaa kristillistä sanomaa pois jouluistamme ja sydämistämme.
Suuri osa suomalaisista viettää joulua Kristuksen syntymäjuhlana. Osa tuttua pohjoismaista identiteettiämme on joulun sanoman näkyminen yhteisössämme, perinteisissä lauluissamme ja tekemisissämme.
Hiljaisesti alistuen olemme kuitenkin hyväksyneet tilanteen, jossa evankeliumi, kristilliset joululaulut ja koko joulun sanoma on puhdistettu mielistämme ja päivittäisestä ympäristöstämme lastemme kouluja myöten.
Ymmärtämättömyyttämme luomaamme hengellistä tyhjiötä täyttämään on rientänyt nopeasti muita, kovin vieraita uskontoja, joiden uskomuksiin liittyviä erityispiirteitä nyt ennemminkin suojellaan kuin kyseenalaistetaan.
Pieni ja kovin sinisilmäinen, mutta äänekäs ryhmä on mielessään laittanut teipinpalan kännykän uskontokameran päälle ja kuvittelee näin peittäneensä aiheen koko ihmiskunnalta. He tarjoavat kansalle lumileikkejä.
”Talvista kulttuuriperintöä kannattaa suojella: lumileikit ovat osa kansankulttuuriamme ja itseymmärrystämme, mutta ne kertovat myös yleisemmin pohjoisesta identiteetistä” kirjoittaa kansantieteilijä Harri Nyman HS:saa ja kehottaa suomalaisia tekemään enemmän lumiukkoja.
Olisipa Harri edes kehottanut meitä tekemään lumienkeleitä.
