Perjantai-iltaisin Laivurinkadulta kantautuvat bluegrassin mukaansatempaavat sävelet, kun Etelä-Helsingin kansalaisopiston Bluegrass Workshop -ryhmä kokoontuu Wasel Ararin johdolla soittamaan aitoa ja vangitsevaa perinnemusiikkia.
Arar on bluegrass-legenda Tom Kuchkan jalanjäljissä jatkanut kunniakkaasti merkittävää bluegrass-historiaa Etelä-Helsingin kansalaisopiston musiikillisen bluegrass-työpajan opettajana.
Ararin innostuksen bluegrassiin sytytti aikoinaan hänen opettajansa, yhdysvaltalainen muusikko Tom Kuchka, joka asui Suomessa 1960-luvulta lähtien.
New Yorkin jazz-piireissä muusikonuransa aloittanut Kuchka kiinnostui Suomessa kotiseutunsa perinnemusiikista, jota hän myös opetti Etelä-Helsingin kansalaisopiston edeltäjän Toimelan opiston Bluegrass Workshopissa viikoittain peräti kolmenkymmen vuoden ajan. Kuchka tunnetaan bluegrassin pioneerina, joka edesauttoi musiikkityylin rantautumisessa Suomeen.
Arar päätti Kuchkan kuoltua vuonna 2000, että Bluegrass Workshoppien on jatkuttava ja hienon perinteen annettava elää.
– Katselin ympärilleni, ja koin olevani ainoa, jolla oli mahdollisuus ryhtyä tätä vetämään, kolmekymmentä vuotta eri musiikkityylien parissa toiminut Wasel Arar kertoo.
Mutta mikä bluegrass-musiikissa on erityistä ja mikä tekee siitä niin kiehtovaa?
– Bluegrass on musiikkia, joka syntyy hetkissä, yhdessä tekemällä. Se on rehellistä akustista ja teknisesti vaativaa, nopeatempoista musiikkia, joka vaatii tarkkoja lauluharmonioita, soittotaitoa ja -tekniikkaa. Siihen kuuluu vahva yhteisöllisyys ja jamivetoisuus. Jamikulttuuriin on myös helppo päästä sisään, Arar summaa.
Arar on kursseillaan pyrkinyt saamaan oppilaat ymmärtämään, että vaikka bluegrass on teknisesti haastava laji, vähemmälläkin saa aikaan enemmän.
– Ei tarvitse soittaa monimutkaisimpia asioita ollakseen kiinnostava esiintyjä. Kun soittaja hioo perustekniikkansa kuntoon, yksinkertaisemmatkin kuviot kuulostavat hyvältä. Rytminen tarkkuus on tässä musiikissa tärkeää. Kun tekniikka sujuu, syntyy mahdollisuus myös improvisaatioon.
Populaarikulttuurin ilmiöt ovat kasvattaneet kiinnostusta myös bluegrassia kohtaan. 70-luvun Bonnie ja Clyde sekä Syväjoki -elokuvat toivat musiikkityylin pariin aikanaan paljon faneja. Sittemmin Elokuva ”Voi veljet, missä lienet” soundtrackin kappale ”Man of Constant Sorrow” on 2000-luvulla saanut monet intoutumaan bluegrassista ja Arar kertoo, että jameissakin kuullaan yleisöltä pyyntöjä soittaa tätä maailmanluokan hittikappaletta.
Jos kiinnostus kasvaa haluksi päästä soittamaan itse, Etelä-Helsingin kansalaisopiston Bluegrass Workshop tarjoaa tähän puitteet.
– On hienoa nähdä, kun oppilaat oppivat ja kehittyvät ja meillä on todella mukavaa yhdessä.
