Koirien sanotaan olevan ihmisten parhaita kavereita, ja sama periaate voitaneen soveltaa työtoveruudessakin. Olemme jo vuosien ajan saaneet seurata varsin motivoituneita ja ihastusta herättäviä poliisi- ja esimerkiksi tullikoiria niin televisiossa kuin muuallakin julkisuudessa, joten täytyyhän espoolaisen poliisipartion Sauli-koirankin saada oma palstatilansa kotikulmien lehdestä!
– Vuodenvaihde vietettiin Saulin kanssa Lapissa, jossa lomailemme kaikkina vuodenaikoina, kertoo Saulin ohjaaja, vanhempi konstaapeli Mikko Rytkönen Espoon poliisiasemalta.
– Vietämme muutenkin paljon aikaa luonnossa liikkuen. Sauli on mukana jokaisella hiihto- ja patikkaretkellä, ja pääkaupunkiseudulle viime viikkoina saatu runsas lumipeite on erityisesti sen mieleen. Treenaamme myös poliisikoiralajeja.
Kuten ihmisilläkin, työaika on kuitenkin asia erikseen. Rytkönen kertoo Saulin olevan hyvin virkakoiramainen; työtä tehdään suurella sydämellä ja sataprosenttisella panostuksella. Sauli on rodultaan belgianpaimenkoira malinois, ja kyseisen rotu onkin vahvasti edustettuna Suomen poliisikoirien joukossa.
– Sauli on hyvin terävä ja temperamenttinen koira, mikä tekee siitä luotettavan kumppanin tilanteessa kuin tilanteessa. Kotona se on erittäin mukava perhekoira aiempien ohjauksessani olleiden virkakoirien tavoin, ja elo lapsiperheessä on sujunut loistavasti.
Työrauhaa ja monenlaisia tehtäviä
Monilla ulkoilijoilla on tapana pysähtyä tervehtimään ohikulkevia koiria, olipa omaa koiraa sitten matkassa tai ei. Rytkönen muistuttaa kuitenkin, että poliisikoirille tulee aina antaa työrauha.
– Koiraan ei saa ottaa minkäänlaista kontaktia, ja jos mukana on oma siviilikoira, on hyvä kiertää koirapartio kauempaa, kääntyä tulosuuntaan tai pysähtyä siksi aikaa, että koirapartio saa tehtävänsä tehtyä.
Tehtäviä on Saulin seitsenvuotisen uran aikana ollutkin moneen lähtöön. Rytkösen mieleen on erityisesti jäänyt tehtävistä kenties arvokkain – ihmishengen pelastaminen.
– Löysimme Saulin kanssa henkilön, joka oli käyttäytynyt itsetuhoisesti ja nauttinut suuren määrän lääkkeitä. Hän oli tajuton ja makasi tiedottomana keskellä metsää. Nopea ensihoito ja pääsy sairaalaan pelasti henkilön hengen.
Iida Rekunen
