Vielä aktiivimallista…

Aktiivimallin ympärillä kuohuu taas. Nyt puhutaan siitä, miten 140 944 allekirjoitusta kerännyt kansalaisaloite ei ole mennyt eduskunnassa läpi. 

Päätös kohahdutti, ja se sai aikaan vilkasta keskustelua. Onko valta todella kansalla? Ja onko jokin aloite riittävän uskottava vain siksi, että se saa riittävän ison määrän kannattajia taakseen? En millään muotoa halua väheksyä kansalaisaloitteiden tekijöitä, ja olen tässä asiassa myös samaa mieltä heidän kanssaan, vaikken itse tätä aloitetta allekirjoittanutkaan.

On erittäin hyvä, että kansalaisilla on mahdollisuus vaikuttaa politiikkaan. En pidä tyranniaakaan varsinaisesti parhaana mahdollisena vaihtoehtona valtiomuodolle. On kuitenkin myös tärkeää muistaa se, että kansalaisaloitteiden käsittelyssäkin on hyvä säilyttää edes jonkinlainen harkinta. Aloitteissahan voi toivoa käytännössä millaisia asioita tahansa. Joku haluaa laillistaa huumeet, toinen saada yövartijavaltion. On aina harkittava tarkkaan, mitä näiden aloitteiden hyväksymisestä voisi seurata laajemmassa mittakaavassa katsottuna. Kenen asiaa mikäkin aloite palvelee, ja millaisia negatiivisia vaikutuksia sillä voisi olla?

On todella edistyksellistä, että kansalaisille annetaan mahdollisuus käydä avointa keskustelua sekä päättäjien että toistensa kanssa. Päättäjälle voi suoraan sanoa, ettei pidä hänen ideoitaan hyvänä, ja hänen kanssaan voi tehdä yhteistyötä. Ja kun vaalit tulevat, meillä on kuitenkin mahdollisuus laittaa salassa juuri se ehdokasnumero lappuun, jonka haluamme. Ja vaihtoehtoja on. Me emme joudu siihen tilanteeseen, että vaalivirkailija antaa kaksi vaihtoehtoa: Yhden ja ainoan äänestettävän nimen yliviivaamisen tai viivaamatta jättämisen. Ja jos kynää edes vilkaisee, ei hyvä heilu.

Juuri tästä syystä kaikkien päätöksien harkitseminen monelta kantilta on demokratiaa parhaimmillaan. Mahdollisuus kyseenalaistaa päättäjien tekemiä päätöksiä on sitä vielä enemmän. Eikä näitä päätöksiäkään tehdä hetken mielijohteesta ja vain yhdeltä kantilta katsottuna. Näitä asioita punnitaan jopa vuosia. Ja niistä saa olla eri mieltä.

Iida Rekunen