Yleisradio välitti äskettäin jumalanpalveluksen Tikkurilan ortodoksisesta kirkosta eli Jumalansynnyttäjän katedraalista. Noita ekumeenisia seremonioita on mielenkiintoista seurata Martti Lutherin oppeihin perustuvan maailman lisäksi. Samalla voi kurkistaa myös niihin historiallisiin käänteisiin, joita tämän päivän päivän maailmassa seurataan.
Suomihan on ollut pääasiassa katolisen ja ortodoksisen kirkon välisellä rintamalinjalla miltei tuhat vuotta. Sitä edeltävältä ajalta voidaan puhua pakanuudesta.
Ortodokseja on tänäkin päivänä ainakin kolme lohkoa. Länsi-Rooman tuhoutuessa viidennellä vuosisadalla Jerusalemissa syntynyt ortodoksinen uskonto otti Euroopan itälaidalla vallan. Sieltä se levisi myöhemmin yhtenä lahkona Venäjälle. Suomeen oppi kulkeutui Konstantinopolin eli nykyisen Istanbulin kautta ja siinä valtavirrassa Suomen ortodoksit hakevat pelastusta edelleen.
Uskonnon aiheuttamista sodista on Syyrian suunnalla kysymys vielä tänäkin päivänä. Siellä velloo ortodoksisuuden kolmas tukikohta, jos kohta tuhon partaalla.
Suurin opillinen ristiriita idän ja lännen välillä oli siinä, että toinen jengi ei hyväksynyt sitä, että Pyhä Henki ei lähtenyt pelkästään Isästä. Se vakuutti, että se lähti myös Pojasta.
Tuon pölkkypäisen kiistan johdosta miljoonat ihmiset ovat kuolleet.
Martti Luther tuli peliin mukaan ja puhdisti tuolloisen uskonnon naulaten teesejään Wittenbergin kirkon etuoveen. Niitä toistetaan edelleen. Ortodokseille ne eivät kuitenkaan vieläkään kelpaa.
Suomi on mielenkiintoinen alue uskontojen kaksintaisteluareenana. Yksi yhdeksästä Suomen ja Venäjän välisestä sodasta päättyi 300 metrin päässä huvilarannastamme lähes tuhat vuotta sitten. Pälkäneveden halki kulki Pälkäneen ja Luopioisten välinen raja, kunnes se äskettäin kuntien yhdistymisen johdosta poistui. Mitään kummelia ei ollut kuitenkaan ymmärretty koskaan rajan muistoksi pystyttää. Me jäimme ortodoksiselle puolella ja alueella uskotaan esimerkiksi vanhojen sukunimien, kuten Holjan ja Ruljan, johtuneen venäläisistä miehen nimistä.
Pahin rappio koettiin Venäjällä sen muututtua Neuvostoliitoksi ja kommunistiseksi eli ateistiseksi. Jeltsin ja Putin käänsivät kuitenkin kelkan enkä minäkään hyvänä muistona sitä, että kaksi kertaa tuomitsin Euroopan Cupin koripallo-ottelun Leningradissa urheiluhalliksi muutetussa kirkossa, ilman ristiä ja lehtereitä.
Tuo Tikkurilasta lähetetty jumalanpalvelus oli kunnian osoitus yhdelle prosentille, suurelta osin Venäjältä tulleelle suomalaiselle, vaikka arkkipiispa Leo (Makkonen) kumartaakin edelleen Konstantinopolin suuntaan.
MARTTI HUHTAMÄKI
m.h.huhtamaki@gmail.com
