Ratikasta on kiistelty neljä vuotta. Maanantaina 22.5. valtuusto teki päätöksen: ratikka rakennetaan. Toisten mielestä olemme nyt tuhon tiellä, toisten mielestä vihdoinkin Vantaasta tulee kaupunki.
On laskettu, että Vantaan maksuosuus ratikan rakentamisesta tulee olemaan 414 miljoonaa euroa. Valtio ja Helsinki yhdessä maksavat 192 miljoonaa euroa. On laskettu, että tulot ratikasta – kiinteistökehitystulot, maanmyyntitulot jne. – tulevat olemaan verrattomasti suuremmat, noin 794 miljoonaa. On arvioitu, että ratikan vaikutus Vantaan talouteen korkoineen ja asukkaineen tulee olemaan + 10 miljoonaa euroa positiivinen 40 vuoden jaksolla.
Vaan entä, jos ei olekaan? Entä jos kaikki menee pieleen?
Jos kaikki menisi pieleen, eikä ratikasta tulisi lainkaan tuloja, Vantaa maksaisi kymmenen miljoonaa euroa vuodessa 40 vuoden ajan. Saman verran kaupunki käyttää pelkästään tietoverkkoihin: 10 miljoonaa/vuosi. Koko vuosibudjettihan on yli tuhat miljoonaa euroa eli miljardin.
Ratikkavaltuustossa mielestäni viisaimman puheen piti Vantaan nuorisovaltuuston edustaja.
Hän sanoi: ”Kaikki nykyinen on jouduttu joskus rahoittamaan. Ei talous eikä Vantaa toimi niin, että pysähdytään ja odotetaan, että tähdet ovat oikeassa asennossa, jotta Vantaalle voidaan tehdä ratikka.”
Sitä paitsi tähdet ovat nyt aika hyvässä asennossa. Rakennusala on taantumassa, sieltä saadaan hyviä tarjouksia ja työllistetään raksamiehiä. Kehäratakin tehtiin taantumassa ja hyödyttiin. Kaupungin velkaa on maksettu reippaasti, on varaa taas investoida. Pääkaupunkiseutu kehittyy rata- ja ratikkaverkoston ympärille, siitä ei kannata jäädä ulos.
Vanhat asukkaat harmittelevat kaupungin kasvua ja kerrostalojen lisääntymistä. Ratikka kuitenkin kerää kerrostalot keskuksiin ja jättää pientalo- ja viheralueet rauhaan.
Toiset tuskailevat sotaa ja huonoja aikoja. Mutta ei tulevaisuuteen katsomista pidä lopettaa silloin, kun taivaanrannassa myrskyää. Pitää katsoa pilvien taakse, kyllä sieltä aikanaan tulee poutasää.
