Helsingin kaupunginvaltuusto päätti keväällä, että kaupunkiin tehdään sateenkaaritie. Aloitteen mukaan tämä on yleinen ele seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen tukemiseksi. Tällainen tie on siis tulossa Helsinkiin.
Koska itse kuulun ns. sateenkaariväkeen uskallan kyseenalaistaa tämän eleen tarkoituksenmukaisuuden. On toki hienoa, että seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä tuetaan, mutta siihen on huomattavasti tehokkaampia keinoja kuin sateenkaaren värien maalaaminen katuun.
Viime aikoina tasa-arvokeskustelu on ajautunut sivu-urille niin sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen kuin muidenkin osalta. Painokkaimmin tasa-arvokeskustelua ylläpitävät henkilöt, joilla on valtava tarve todistaa, että he itse ovat tasa-arvoisia ja se halutaan todistaa tavoilla, jotka eivät mitenkään edistä aitoa tasa-arvoa.
Ei ole mitenkään tarkoituksenmukaista, että kansaedustajat tasa-arvon nimissä laskevat, kuin monta naista toimii eri johtotehtävissä ja kuinka esimerkiksi maanpuolustusasioissa kuunnellaan enemmän miehiä asiantuntijoina! Samanaikaisesti nämä edustajat eivät kuitenkaan arvostele sitä, että joissain muissa asioissa kuunnellaan enemmän naisia. Ei tasa-arvoa edistetä tällaisella ajatusmaailmalla. Kyllähän kaikkien pitäisi ymmärtää, että asiantuntemuksen pitäisi olla ensimmäinen ja ainoa tekijä, jonka perusteella pystyy toimimaan asiantuntijana.
Samalla tavalla pidän myös tasa-arvolain vaatimusta sukupuolten välisestä tasa-arvosta esimerkiksi kaupungin luottamuselimissä aikansa eläneenä. Kaupunkilaisten kannalta on tärkeintä, että kaupungin toimielimissä asioitamme ajavat niistä kiinnostuneet ja niitä tuntevat henkilöt. Sukupuolella tai seksuaalisella suuntautumisella ei pitäisi olla mitään merkitystä.
Viime vuosituhannella tasa-arvoasiat ja esimerkiksi seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt olivat huomattavasti heikommassa asemassa kuin nyt. Monet kärsivät ja pelkäsivät jopa omaa perhettään. Muistan itse, miten minun ”ulostuloni” aikoinaan 1980-luvulla, oli pitkän harkinnan tulos. Positiivisena panin kuitenkin merkille, että sillä asialla ei loppujen lopuksi ollut mitään merkitystä, olin edelleen se sama ihminen kuin ennenkin.
Vaikka asiat ovat parantuneet, meillä on vielä paljon tehtävää. Tarvitaan varoja ja resursseja esimerkiksi koulutukseen ja kasvatukseen. Koronan aiheuttaman mielenterveyspalvelujen alasajo on vaikuttanut voimakkaasti myös sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen hyvinvointiin. Etenkin nuoret ja identiteetistään epävarmat tarvitsevat apua. Sateenkaaren värien maalaaminen katuun ei kuitenkaan auta ketään.
Vaikka tasa-arvokeskustelua käydään tällä hetkellä runsaasti, sitä vaivaa arvosidonnaisuus. Keskustelusta on myös hävinnyt tasa-arvon läheinen yhteys ihmisoikeuksiin. Keskustelua tulisi laajentaa koskemaan myös muita erityisryhmiä kuin sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjä. Paljon tärkeämpää kuin maalata sateenkaaren värit katuun, olisi pitää huolta esimerkiksi siitä, että kehitysvammaiset ja muut erityisryhmät otettaisiin myös huomioon päätöksenteossa.
Pertti Sivonen
Kulttuuri- ja vapaa-aikalautakunnan Kulttuuri- ja kirjastojaoston jäsen (kok)
pertti[at]perttisivonen.fi
