Päättynyt talvi on herättänyt paljon keskustelua kaupungin talvikunnossapidosta. Eikä syyttä. Kaupungin kadut ja yleiset alueet eivät vastanneet sitä, mihin helsinkiläiset ovat tottuneet. Syitä talvikunnossapidon laatuun on useita ja käyn niitä seuraavaksi tarkemmin läpi. Kun ymmärrämme, mitkä seikat johtivat talvikunnossapidon poikkeavaan laatuun, voimme löytää keinoja ehkäistä ongelmia tulevaisuudessa.
Ensinnäkin kulunut talvi oli poikkeuksellisen luminen. Runsaan lumentulon lisäksi ongelmia aiheutti myös nollan molemmin puolin vaihdellut lämpötila. Tämä johti siihen, että päivällä sulanut lumi jäätyi yön aikana. Tästä taas seurasi paksun jääpeitteen muodostuminen kaduille. Kaupungin työntekijät joutuivat vuoroin torjumaan liukkautta ja vuoroin poistamaan lunta.
Runsas lumentulo aiheutti myös sen, että katuja piti aurata useammin ja ennen kaikkea sen, että lunta piti siirtää enemmän lumenvastaanottopaikoille. Lumen vastaanottopaikkoja on Helsingissä useita, mutta tänä talvena ne eivät riittäneet. Lunta vietiin tuhansia kuormia myös muihin kuntiin, ennen kaikkea Vantaalle. Pahimmillaan lumen vastaanottopaikoilla oli kymmenien kuorma-autojen jonot. Lumen vastaanottopaikkojen kapasiteetti on rajallinen, mikä osaltaan hidasti lumen poistamista kadunvarsilta. Yhteensä tänä talvena lumen vastaanottopaikoille kuljetettiin yli 140 000 lumikuormaa.
Suurten lumisateiden vuoksi oli välttämätöntä joustaa kaupungin asettamista kunnossapitoluokitusten mukaisista laatuvaatimuksista, jotta yhteiskunnan kannalta välttämättömien toimintojen toimintaedellytyksistä kyettiin huolehtimaan. Tällaisia olivat muiden muassa palo- ja pelastustoimen sekä joukkoliikenteen käyttämien väylien kunnossapito. Valitettavasti tämä tarkoitti sitä, että osa muista väylistä jouduttiin jättämään ajamatta tai ajettiin normaalia myöhemmin. Tämä ymmärrettävästi herätti kaupunkilaisissa ärtymystä. Ratkaisu oli kuitenkin pakko tehdä, sillä kalustoa oli vain rajallisesti.
Yhtenä ratkaisuna ongelmaan on esitetty uusien lumen vastaanottopaikkojen perustamista. Erityisesti kantakaupunkiin tällainen uusi tarvitaan, kun tavoitteena on luopua Hernesaaren lumen vastaanottopaikasta. Haasteena tässä on se, että riittävän suuren alueen löytäminen Helsingin kantakaupungista on vaikeaa. Kun kyse on Suomen arvokkaimmasta maa-alasta, on ymmärrettävää, että tontteja halutaan käyttää johonkin muuhun kuin lumen säilömiseen. Silläkin on hintansa, että rakentamisen sijaan keskustassa säilötään ympäri vuoden lunta. Erityisesti runsaslumisten talvien jälkeen vanha lumi ehtii harvoin kokonaan sulaa ennen uuden satamista.
Tietenkin kyse on myös rahasta. Helsingin talvikunnossapidon resurssit rajoittavat sitä, mitä voidaan tehdä. Talvikunnossapitoon käytetyt resurssit ovat luonnollisesti pois jostain muusta, ellei veroja haluta korottaa. Kaupunginvaltuutettujen tehtävä on ensi vuoden budjetista päätettäessä huolehtia siitä, että talvikunnossapitoon varataan sellaiset resurssit, joilla pystytään täyttämään talvikunnossapitoon kohdistuvat odotukset. Kukaan ei voi varmuudella tietää, minkälainen ensi talvesta tulee. Resursoinnin lisäksi on myös syytä selvittää, onko nykyinen vastuunjako kaupungin ja yksityisten tontinomistajien välillä paras mahdollinen ja millä tavalla lumilogistiikkaa voidaan vielä entisestään kehittää. Kyse on kokonaisuudesta, jossa ratkaisuja tulee hakea ennakkoluulottomasti ja myös uusia tapoja kokeilemalla.
Tässä yhteydessä haluan vielä kiittää kaupungin talvikunnossapidon henkilökuntaa. He ovat työskennelleet parhaimmillaan kellon ympäri. Iso kiitos heille! Syy talvikunnossapidon ongelmiin ei ole heidän, vaikka Helsingin polkupyöräilijöiden puheenjohtaja ehtikin jo esittää koko henkilöstön irtisanomista huonosti hoidetun talvikunnossapidon takia. Uskon, että talvikunnossapidon haasteiden ratkaisemiseen on parempiakin keinoja.
