Radion jumalanpalvelus on kuulunut Yleisradion 90-vuotisen historian ohjelmistoon alusta alkaen. Sitä juhlittiin Tampereen Tuomiokirkossa, alun alkaen Johanneksen kirkossa, hyvällä ohjelmalla. Se, että tekninen toteutus epäonnistui ja television katsojat joutuivat odottamaan julkituloa viikon, ei tunnelmaa muuttanut.
Tunnelma oli sekä paikan päällä että televisiossa vaisu. Vaikka saarnan piti arkkipiispa Kari Mäkinen kirkkoakin koskettavan pakolaiskriisin keskellä ja vaikka musiikkiesitykset olivat korkeatasoisia, masentavaa oli se, että kirkkoon kuuluvista 145 000 evankelis-luterilaisesta tamperelaisesta ja yli 30 000 tuomiokirkkoseurakunnan jäsenestä juhlaan oli vaivautunut hiukan toista sataa komeaan kirkkoon, jonka taiteilijat Hugo Simberg ja Magnus Enckell ovat kuvittaneet ainutlaatuiseksi kokonaisuudeksi täydentämään arkkitehti Lars Sonckin jykevää suurtyötä.
* * *
Kirkko kieriskelee seksuaalisten vähemmistöjen oikeuksien kanssa, mutta kirkosta eroamiset ovat silti prosentuaalisesti melko vähäiset, etenkin kun virta vie jossain määrin myös sisään päin.
Siihen nähden, että kirkot ovat sadoilla paikkakunnilla vaikuttavimpia nähtävyyksiä ja ne tarjoavat nykyisin myös korkeatasoisia ja suosittuja taide-elämyksiä muulloin kun kello 10:ltä pyhäaamuisin, vanhoihin kaavoihin ei pitäisi kangistua.
Kiireisellä nykyihmisellä juuri sunnuntaiaamu saattaa olla ainoa ajankohta, jolloin univelkaa voi maksaa.
Jos edes arkkipiispan esiintyminen ei saa väkeä liikkeelle, uusia ideoita kaivataan.
En ole selvittänyt Tampereen Kalevan kirkon nykyistä suosiota, mutta sen syntyvaiheissa 1964-66 ilkkujia riitti. Kun seurakunnan kirkkoherra oli Viljanen, suosituin lempinimi oli Viljasen siilo. Myös Hankkijan ja SOK:n viljavarastot koettiin arkkitehtien esikuviksi.
Tartuin härkää sarvista ja sovin arkkitehti Reima Pietilän kanssa haastattelun kirkon vihkimistä edeltäneelle viikolle Sain kutsun taiteilijakotiin Korkeavuorenkadulle Helsinkiin . Hänen vaimonsa ja osasuunnittelija Raili oli kaupparetkellä eikä professorilla ollut kiirettä.
Hän kertoi suunnittelun alkuvaiheista ja siitä, ettei Tampereelle ollut syytä suunnitella uutta Tuomiokirkkoa, ei myöskään goottilaistyylistä Aleksanterin kirkkoa eikä Keskustorin helmeä, puurakenteista Vanhaa kirkkoa.
Piti löytää uusi muoto. Kun isä oli kuulustellut kolmannella luokalla olevan tyttärensä tietoja luonnonhistoriasta, oppikirjassa oli yksi ainoa värikuva. Siinä oli kuvattu vaalea syvänmeren kala piikkisine evineen.
Lamppu syttyi ja pohjapiirros oli siinä. Riitti kun seinät nostettiin pystysuoraan korkealle ja kirkkosaliin syntyi aivan ainutlaatuinen tunnelma, jonka aistimiseen rohkaisen jokaista tamperelaista ja ohikulkijaa.
Pietilän mukaan oli kuitenkin vielä ratkaistava, mihin suuntaan kala eri kirkko ui.
”Kaipa sen pitää Suomessa uida idästä länteen, hän päätteli, ja niin piirustustyö oli lähti käyntiin.
En tietenkään malttanut kysyä, tunteeko arkkitehtipariskunta sen pilkanteon, joka Tampereella oli rakennusvaiheessa käynnissä.
”Kyllä sieltä Liisankalliolta ovat lastut lennelleet. Arvosteluun haluan kuitenkin puuttua yhdessä kohdassa. Viljasiiloihin vertaaminen on tietämättömyyttä ja huomiokyvyn puutetta”.
”Viljasiilot näyttävät kieltämättä kaukaa katsottuina samanlaisilta, mutta Kalevan kirkko on kaikkea muuta. Viljassiilojen kaaret ovat kuperat,kun Kalevan kirkon kaaret ovat koverat”.
* * *
Pietilät ovat arkkitehtuurimme historiassa huippupari. Tampereella on myös Metso-kirjasto ja Hervannan ostoskeskus sekä Espoossa Dipoli ja Helsingissä Mäntyniemi, esimerkiksi.
MARTTI HUHTAMÄKI
