Suomettumisen synti

Martti Huhtamäki. Valtion journalismipalkinnolla palkittu Ilta-Sanomien ex-päätoimittaja
Sven Tuuva on tunnettu hahmo Johan Ludvig Runebergin pääteoksessa Vänrikki Stoolin tarinat. Tämä urhea mutta hiukan yksinkertainen kersantti kaatui Iisalmessa Koljonvirran taistelussa lokakuun 27. päivänä vuonna 1808. Noista ajoista meitä muistuttaa edelleen iisalmelainen Sandels-olut sekä Partalan Kuninkaankartano Juvalla. Sen päivällispöydässä tapasi istua ruotsalainen sotamarsalkka Johan August Sandels. Hän puolusti Suomea Venäjää vastaan nauttimalla mainioita aterioita kartanon ruokasalissa. Lopputulos tiedetään. Venäjä siirsi miesvoimalla luoteista rajaansa Ranskan annettua sille Tilsitin rauhanneuvotteluissa luvan. Ranska halusi laajentaa EU:ta ennen sen perustamista ja kiusatakseen maailman herruudessa paistatellutta Iso-Britanniaa.
* * *
Sven Tuuva tuli mieleeni kesken suomalaista Nato-keskustelua. Tuuvahan toivoi aikaa parempaa ja sota syttyikin. Sandels siirtyi uuteen sotaan Norjan rintamalle Suomen menetettyään.
Kun Suomen ilmatilaa tulevat turvaamaan ja samalla pilaamaan
uudet ja arvokkaat amerikkalaiset hävittäjät puolustusministeri Elisabeth Rehnin aikanaan tilaamien, vanhentuneiden Hornettien seuraajiksi, keskustelu Natoon liittymisestä on kiihtynyt. Jopa Nato -miehenä tutuksi tullut tohtori Jukka Tarkka on joutunut rauhoittamaan nuorsuomalaista puoluetoveriaan, maisteri Risto. E.J. Penttilää arvailemalla, ettei edes Ahvenanmaan valtaaminen ole Vladimir Putinin suunnitelmissa.
Natohan on Pohjois-Atlantin puolustusliitto, emmekä me tuohon maapallon osaan kuulu. Elämmekin siis outoja aikoja.
Suomen historiaa pilkataan Yleisradion ohjelmissa illasta iltaan. Ben Zyskowics hokee kirjailija Jari Tervolle, että Yleisradio valehteli vuodesta toiseen Suomen kansalle. Suomettuminen oli ikäänkuin maan tapa. Itse katson, että se oli tilanteiden oivaltamista ja viisain tapa selviytyä sodan ajan helvetistä, jota itsekin ehdin alakoululaisena kokea sekä Tikkurilassa että sotaa paossa Lapualla. Kuutamoyönä Rinteen kettutarhaan osui Hiekkaharjussa pommi. Koirat säntäsivät satojen kettujen perään. Meidän talon Tanskan doggi hirttäytyi siltarumpuun vedettyään takaa-ajossa koppiaan mukanaan.

* * *
Olin taittamassa viimeisiä Helsingin Sanomien sivuja lokakuun 30. päivän iltana, kun Moskovasta tuli Suomen Tietotoimiston kautta Suomen hallitukselle nootti, eräänlainen peitelty uhkaus sodalla Saksan kanssa yhdessä taistelleelle kansakunnalle.
Pyysin päätoimittaja Yrjö Niiniluotoa kotoaan Kalevankadulta muuten tyhjään toimitukseen. Hän perehtyi rauhallisesti uhkaavansävyiseen tekstiin, kirjoitti rauhoittavan pääkirjoituksen, teki yli sivun ulottuneen pääuutissivun otsikon ja palasi kotiin.
Minulle jäi latomossa enää pääkirjoitussivun viimeistely. Silloin suometuin, elämässäni ensimmäisen ja tietääkseni viimeisen kerran.
Olin juuri edellisenä iltana palannut ZSKA:n ja Real Madridin Euroopan Cupin koripallo-ottelun tuomarintehtävästä Moskovasta ja kertonut aamulla naapurilleni Ilkantie 13:ssa,. rohkealle pilapiirtäjä Kari Suomalaiselle, että lähtiessäni olin kiertänyt saattajani kanssa Punaisen torin kautta ja ohittanut tuhansia mausoleumiin pyrkiviä kansalaisia. Se oli viimeinen tilaisuus nähdä Lenin ja Stalin makaamassa selällään ja vierekkäin pyhäpuvuissaan mausoleumissa. Minulle se näky ei ollut ensimmäinen. Urheiluministeriön mies kertoi, että mausoleum pannaan remonttiin ja Stalin siirretään johonkin lähelle Kremlin muuria.
* * *
Yht´äkkiä kuumia kirjaimia siirrellessäni huomasin, vaikka tuolloisista kuumista laatoista se ei ollut aivan helppoa, että Kari oli ehtinyt piirtää lehteen menevän kuvan. Siinä halkaistun mausoleumin ympärillä oli rakennustelineitä ja piirroksen ylälaidassa teksti KOMMUNISMI ja alalaidassa KORJATTAVANA.
Koska arvelin, että piirros olisi tulkittu lehden nopeaksi mielipiteeksi, poistin piirroksen ja pistin tilalle laatan, jossa esiteltiin jotain luontoaiheista viattomuutta. Lehti ei siitä myöskään viivästynyt.
Piirrosta ei ole toistaiseksi julkaistu eikä missään esitelty. Tuossa selkäni takana se kuitenkin on. Kari antoi piirroksen lahjaksi kiitokseksi. Hän ilmoitti kädestä kiittäen, että päätökseni oli oikea.

MARTTI HUHTAMÄKI
m.h.huhtamaki@gmail.com <mailto:m.h.huhtamaki@gmail.com>

JÄTÄ VASTAUS

Kirjoita kommenttisi!
Kirjoita nimesi tähän

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.