Merihaansiltaa, Hakaniemenrantaa, Sörnäisten rantatietä ja Merihakaa odottaa suuri liikenteellinen mullistus. Ensinnäkin nykyinen vuonna 1961 valmistunut Hakaniemensilta alkaa olla käyttöikänsä päässä ja se on uusittava. Nykykäytössä sillan ei myöskään tarvitse olla niin korkea kuin valmistumisaikaansa. Toiseksi Kruunuvuorenrannan raitiolinja päätettiin ohjata Merihaan kautta kohti Nihtiä ja tämä aiheuttaa suuria muutostöitä Hakaniemenrantaan. Rantaan on suunniteltu myös uusia rakennuksia.
Kaupunkisuunnittelu on julkaissut tätä aluetta koskevat suunnitelmat kommentoitavaksi. Mainiointa tässä suunnitelmassa on se, että kaksi hienoa naista saavat nimensä Helsingin kadunnimistöön. Pitkän uran eduskunnassa tehnyt ja Suomen ensimmäisenä naispuolisena ministerinä toiminut Miina Sillanpää saa oman katunsa, kun Sörnäisten rantatien alkupää nimetään hänen mukaansa ja Hakaniemenrantaan suunniteltujen rakennusten eteen suunnitellaan Signe Branderin terassia ja talojen väliin Signe Branderin kujaa. Kukapa historiasta kiinnostunut ei olisi ihaillut Signe Branderin upeita ajankuvia 1900-luvun alun Helsingistä. Hänen kuviensa mukana voimme sukeltaa kotikaupunkiimme sata vuotta sitten.
Sörnäisten rantatien alkupään uudelleennimeäminen poistaa myös ne sekaannukset, jotka ovat aiheutuneet siitä, että nyt uudelleennimettävä kadunpätkä on jo vuosikymmeniä ollut erillään kadun muusta osuudesta.
Suunnitelmat, jotka siis nyt ovat nähtävillä, herättävät ajatuksia ja kysymyksiä. Hakaniemenranta nykyisillään on tuulinen ja karu. Suunnitelmien mukainen Signe Branderin terassi vaikuttaa viihtyisämmältä. Maailman rauha patsas ei taida tähän uuteen suunnitelmaan mahtua. Onko kuitenkaan tarkoituksenmukaista rakentaa rantaan kahdeksankerroksia ja korkeampia rakennuksia vai kannattaisiko rantanäkymää korostaa matalammalla rakennuskannalla? Rannat ovat meidän helsinkiläisten rikkaus, kannattaisiko niiden kauneutta korostaa puistoalueilla ja aukioilla rakentamisen sijaan?
Liiketilat on suunniteltu rakennuksissa rannan puolelle. Riittääkö sillä puolella asiakkaita, varsinkin kun Signe Branderin terassilla autoliikenne kielletty? Tosin eipä Hakaniemerantaankaan pysäköintipaikkoja jää.
Tämänhetkisen pandemiatilanteen takia on liian aikaista sanoa, kuinka paljon Hämeentien uudistus siirtää liikennettä Sörnäisten rantatielle. Uudistuksessa Sörnäisten rantatielle ja Merihaankadulle, joka sijaitsee Hakaniemensillan ja Miina Sillanpään kadun välissä, on suunniteltu uusia valo-ohjattuja risteyksiä. Tulevatko nämä hidastamaan ja ruuhkauttamaan liikennettä. Kruunuvuoren raitiovaunun kulkunopeutta ei myöskään nosta se, että se risteää valo-ohjatussa risteyksessä Merihaankadun kanssa.
Sörnäisten rantatien mahdollinen ruuhkautuminen yhdessä esimerkiksi Kalasatamassa Redin kohdalla olevan ruuhkasumpun kanssa tulee vaikeuttamaan keskustaan ja keskustasta poispäin suuntautuvaa liikennettä erityisesti Kruununhaan, Katajanokan ja eteläisten kaupunginosien suunnalta. Tämän reitin merkitys kasvaa varsinkin, jos suunnitelmat Pohjoisesplanadin muuttamisesta jalankulkuliikenteelle toteutuvat eikä maanalaista kokoojakatua rakenneta. Sujuva liikenne Pohjoisrannassa ja Sörnäisten rantatiellä on taattava. Helsinki ja sen keskusta tarvitsee sujuvat kulkuväylät. Keskustan vetovoimaisuus on viime aikoina laskenut rajusti ja elinkelpoisen yritystoiminnan harjoittaminen on tullut haasteelliseksi.
Hakaniemensilta on elinkaarensa päässä ja on mahdollista, että uuden sillan rakentaminen on tarkoituksenmukaisempaa kuin vanhan korjaaminen. Uudesta sillasta saadaan myös paremmin kaupunkikuvaan sopiva. Kruunuvuorenranta tarvitsee raitiotiensä ja Merihaka on luonnollinen lähtöpaikka tälle linjalle. Samassa yhteydessä on hyvä ehostaa muutenkin ympäristöä, onhan se osittain ankea ja rakennuskelpoisia alueitakin löytyy.
On kuitenkin syytä miettiä, onko jokaisen liikenneuudistuksen aiheutettava liikenteen ruuhkautumista ja pysäköinnin hankaloittamista. Näiden hankaloittamistoimien takia elinkelpoisesta liiketoiminnasta tehdään kannattamatonta. Ei ole helsinkiläisten etu, että yrittäjät ja asiakkaat siirtyvät naapurikuntiin. Yrittäjä- ja asiakasystävällisen kaupungin suunnittelu olisi mahdollista, jos tahtoa siihen riittää.
Pertti Sivonen
