Kävin viime viikolla Brysselissä keskustelemassa ajankohtaisista Euroopan unionin lainsäädäntöhankkeista. Yksi asia nousi keskusteluissa eniten esille. Kyse oli EU:n ennallistamisasetuksesta ja erityisesti asetuksen 6 artiklasta. Laaja yhteisymmärrys oli, että artikla olisi esitetyssä muodossaan vahingollinen Helsingin ja muiden Suomen isoimpien kaupunkien tulevaisuuden kehitykselle. Mutta mistä oikein on kysymys?
Ennallistamisasetuksen 6 artikla liittyy kaupunkien ekosysteemien ennallistamiseen. Kyse on siitä, että kaupunkien tulisi lisätä viheralueiden määrää tulevien vuosikymmenien aikana. Tavoite on sinänsä perusteltu. Viheralueilla on tärkeä merkitys viihtyisyyden lisäämisessä sekä ilmastonmuutoksen ja luontokadon torjunnassa.
Ennallistamisasetus ei kuitenkaan huomioi riittävästi Helsingin nykytilannetta. Monissa muissa Euroopan kaupungeissa metsät ja muut viheralueet ovat varsin vähissä. Helsingissä kaupungin pinta-alasta merkittävä osa on jätetty luonnolle. Lisäksi suomalainen lainsäädäntö edellyttää luontoarvojen turvaamista uusia alueita kaavoitettaessa. Suomessa EU:n ennallistamisasetuksen tavoitteet toteutuvat jo nykyisellään.
Käytännössä ennallistamisasetuksen 6 artikla johtaisi siihen, että monia neliökilometrejä Helsingin rakennettua ympäristöä tulisi muuttaa viheralueeksi. Tämä tarkoittaisi viime kädessä asuntojen ja yritysten toimitilojen purkamista ja metsän istuttamista niiden tilalle. Tämä ei olisi ympäristön ja luonnon kannalta järkevää, sillä se johtaisi kaupunkirakenteen hajautumiseen. Viimeaikainen tutkimus on osoittanut, että tiivis kaupunkirakenne on ympäristön kannalta vähiten haitallinen ratkaisu. Lisäksi vaatimus rakennetun ympäristön purkamisesta olisi perustuslain suojaaman omaisuudensuojan ja kaavoituksen näkökulmasta hyvin ongelmallinen.
Kaupungeilla on tulevaisuudessa tärkeä tehtävä luonnon monimuotoisuuden edistämisessä. Euroopan unionin esityksessä tulee kuitenkin huomioida maiden ja alueiden väliset eroavaisuudet. Kansallisella ja paikallisella tasolla voidaan ottaa paremmin huomioon alueiden erityispiirteet ja osataan suunnitella toimenpiteet, jotka aidosta edistävät luonnon monimuotoisuutta. Suomen voimassa oleva lainsäädäntö edellyttää jo tällä hetkellä luontoarvojen turvaamista kaupungeissa kaikessa kaavoituksessa. EU:n lainsäädännön ei tule rangaista Suomea hyvästä luonnonsuojelutyöstä.
