Otsikosta voisi päätellä, että ryhdyn antamaan neuvojan avioliiton solmimisesta. Ei huolta, en aio antaa neuvoja aiheesta, vaikka niitäkin voisi löytyä.
Sen sijaan olen kiinnittänyt huomiota, varmasti kuten moni muukin, että otsikossa mainittuja avioliiton eri alalajeja kuvaavia termejä on käytetty uuden hallituksen tunnusteluvaiheessa. Ja ihan mielenkiintoisella tavalla.
Julkisuudessa on pohdittu, olivatko Säätytalolle kokoontuneet puolueet synnyttämässä onnellista rakkausavioliittoa vai järkiavioliittoa. Millainen liitto siellä on solmittu?
Hallituksessa ovat Kokoomus, Perussuomalaiset, RKP ja KD. Nykyinen Perussuomalaiset ei ole ollut koskaan hallitusvastuussa, KD ei pitkään aikaan ja RKP:llä on kokemusta erilaisista liitoista.
Hallitustunnustelija ei halunnut seuraksi SDP:tä eikä Vasemmistoliittoa, koska talouspoliittisten kantojen sanottiin olevan liian kaukana toisistaan. Vaaleissa hävinnyt Keskusta ei halunnut hallitukseen, samasta syystä ei myöskään Vihreät. Jäljelle jäi RKP, KD ja Liike Nyt, joista viimeinen on liian pieni hallitukseen.
RKP on ilmoittanut, että se ei suostu tekemään perussuomalaista politiikkaa. KD haluaa hallitukseen, kunhan sille tiettyjä periaatteellisia, vaikeita aiheita ei oteta hallitusohjelmaan.
Siinä on pelilauta kokonaisuudessaan. Eli, vertauksena avioliiton solmimiseen, onnellista rakkausavioliittoa ei ole syntynyt. Entä, onko syntynyt järkiavioliitto? Sehän pitäisi tässä tapauksessa paikkansa, jos ajatellaan talouspolitiikan yhteisten tavoitteiden riittävän siihen. Ne ovat ainoat asiat, jotka jollain tavalla voivat yhdistää puolueita.
Nyt on jo nähty draamaa yhden ministerin erossa hänen aiempien sutkautustensa ym. takia. Tuleeko tällaisia lisää, pohtii moni. Kovin monia tuollaisia tapahtumia yhteistyö ei varmasti kestä.
Parilla puolueella on ollut jo ennen vaaleja erimielisyyksiä muun muassa maahanmuuttoa koskevista tavoitteista, ja on edelleen. Tästä on todisteena hallitusohjelman poikkeuksellisen yksityiskohtainen maahanmuuttoa koskeva osa. Hallitusohjelma on ylipäänsä kuin liioitellun tarkasti sovittu avioehtosopimus, jolloin luottamuksesta ei voitane puhua. Tekstiä on paljon, ja selvitettäviä asioita valtavasti. Näin siitä huolimatta, että hallitusneuvotteluissa kuultiin yli 1000 asiantuntijaa. Ovatko asiantuntijat kertoneet niin runsaasti ikäviä faktoja, että sen johdosta ohjelmasta sopiminen oli vaikeaa?
Joka tapauksessa näyttää siltä, että kyse ei ole rakkaus- eikä järkiavioliitosta, vaan pikemminkin pakkoavioliitosta. Sehän ei sanana tarkoita tietenkään mitään, koska pakollista avioliittoa ei ole olemassa. Sen sijaan näyttää vahvasti siltä, että tämä hallituskoalitio on tietynlainen pakkoliitto, koska jollain piti aloittaa. Ehkä hallituksen muodostamiseen tarvitaan hieman enemmän tunnetta ja järkeä, jotta se voi onnistua, pakolla tuskin. Tulevaisuus ei näytä kovin lupaavalta.
Tätä showta seuratessa unohtuu helposti, mistä hallituksen muodostamisessa on kysymys. Hallituksen tehtävänä on selvittää ja ratkaista, millaisiin asioihin kansalaisten hyvinvoinnin kannalta pitää tehdä esityksiä eduskunnan päätettäväksi. Esitysten tulee olla mahdollisimman yksimielisiä, jotta ei huonoilla kompromisseilla heikennetä asioiden hoitoa, ja jottei eduskunnassa tule hallitukselle kiusallisia äänestyksiä. Tämä ei onnistu pakkoavioliitossa.
Taisto Hujala
varatuomari, yrittäjä
Tuusula
taisto.hujala@icloud.com <mailto:taisto.hujala@icloud.com>
