Muistathan, että kohta on vaalit? Aluevaalit. Ne eivät ole maakuntavaalit, eivät hyvinvointialuevaalit, vaan ne ovat aluevaalit, joissa valitaan edustajat hyvinvointialueiden aluevaltuustoihin. Tuo terminologia kannattaa opetella. Sillä pääsee jo hieman alkuun, jos haluaa pohtia, mistä tulevissa vaaleissa on kysymys. Terminologiaa eivät osaa vielä kaikki ehdokkaatkaan.
Onko näillä terminologisilla jutuilla jotain merkitystä? Ei niillä kauheasti ole, mutta jos ne hallitsee, antaa se puhujasta kuvan, että hän tietää, mistä hän puhuu.
Miksi olen huolissani? Itse asiassa muutamastakin syystä.
Mistä aluevaaleissa on kysymys? Se on terminologiaa huomattavasti tärkeämpi kysymys. Erään gallupin mukaan suurin osa vastanneista ei tiennyt, mistä asioista vaaleissa valittavat henkilöt tulevat päättämään. Siis mitä? Siitä on syytä olla ainakin jonkin verran huolissaan. Jos valitsijoista iso osa ei tiedä, mistä asioista valittavien henkilöiden tulisi tehdä päätöksiä, on vaikea ymmärtää, miten äänestäjät voivat valita oikeat henkilöt aluevaltuustoihin. Ja tietävätkö ehdokkaat, mihin he ovat pyrkimässä?
Tällä hetkellä näyttää siltä, että suuri osa ehdokkaista on vaalikoneiden ja muiden tiedostojen perusteella sitä mieltä, että jokaisessa kunnassa pitää olla suunnilleen se terveydenhuolto-verkosto, mikä siellä on tällä hetkellä, eli käytännössä kunnassa nyt oleva terveyskeskus. Vaatimus on tietenkin ymmärrettävä monestakin syystä. Kuitenkin sosiaali- ja terveydenhuollon ja pelastustoimen uudistuksen tarkoituksena on hyvinvointialueen kuntien edellä mainittujen toimintojen kehittäminen siten, että järjestämisvastuu siirtyisi hyvinvointialueelle nykyisten kuntien sijaan. Miten nämä vaatimukset voidaan sovittaa yhteen?
Hyvinvointialueilla tulee olemaan yhteensä noin 20 mrd. euroa käytettävissä alueen toimintaan. Ei ole aivan vailla merkitystä, ketkä ja millä kokemuksella sekä koulutuksella tulevat päättämään rahamäärän käytöstä ja ylipäänsä alueen kehittämisestä. Päättäjillä tulee olla kykyä ymmärtää johtamista, taloutta, henkilöstöhallintoa, tietohallintoa, kuntataloutta, lainsäädäntöä, terveydenhuoltoa, sosiaalitointa, pelastustoimintaa, verolainsäädäntöä, palvelukonseptien kehittämistä, työlainsäädäntöä, väestön ikääntymisen aiheuttamia haasteita, tulevaisuuden suunnittelua jne. Tässä näin aluksi joitain asioita, joista aluevaltuusto joutuu tekemään päätöksiä. Tämä ei ole suinkaan liioittelua, vaan totta.
Kun aluevaltuustot aloittavat toimintansa, on mielenkiintoista nähdä, miten valtuutetut käyttävät valtaansa. Heidän tulee selvittää, mistä he päättävät, mikä on hyvinvointialue, millainen on sen tehokas hallinto, mihin taloudelliset ja muut resurssit tulee käyttää, miten alueen eri kuntien ristikkäiset vaatimukset tulee ratkaista, pyritäänkö faktisesti johonkin yhteiseen vai pidetäänkö kiinni vanhasta, eli mikä vanhasta toiminnasta säilytetään ja mikä laitetaan uusiksi.
Ennen kaikkea tulee olemaan kiinnostavaa nähdä, miten hyvinvointialueen eri kuntien listoilta valitut valtuutetut tulevat käyttämään valtaansa yhteisessä aluevaltuustossa. Jos ensisijainen tarkoitus on pitää kynsin ja hampain kiinni oman kunnan nykyisistä palveluista sellaisenaan, herää ajatus, miksi uudistus on vuosien ja useiden hallitusten kovien ponnistelujen jälkeen tehty? Näinhän asia ei voi tietenkään mennä. Tarvitaan paljon avarakatseista suhtautumista hankkeeseen, ehkä joitain aivan uusia tapoja ratkaista sosiaali- ja terveydenhuollon avainongelmia, kuten henkilöstövajetta, palvelujen saatavuutta, työviihtyvyyttä, terveydenhuoltohenkilöstön tavoitettavuutta, tietotekniikan todellista hyödyntämistä jne.
Hyvinvointialueiden uuden hallinnon haasteista tulee mieleen, miten aikanaan synnytettiin Euroopan Unioni. Tuolloin monien jäsenvaltioiden mepit olivat sitkeästi sitä mieltä, (osa edelleen) että heidän ensisijainen tehtävänsä Unionissa on puolustaa oman maansa etuja, unohtaen, että Unioni oli perustettu yhteiseksi organisaatioksi ja tarkoituksena oli kehittää eurooppalaisten etuja, ei pelkästään oman maan kansalaisten ja yritysten.
Vastaavanlainen tilanne on usein nähtävissä yritysmaailmassa suurten yritysten fuusioiden jälkeen. Tuolloin on varsin normaalia ja ymmärrettävää, että fuusioituneet yritykset joutuvat osittain tiedostamatta itsekään taistelemaan siitä, minkä yrityksen käytännöt, tuotteet, yrityskulttuuri ym. tulevat olemaan vallitsevat uudessa yhtiössä. Fiksuimmat yhtiöt ymmärtävät nopeasti, että mitä nopeammin yhtiö löytää uuden yhteisen linjan, sitä nopeammin se on taas mukana kilpailussa.
Ennen vaaleja järjestettävissä paneeleissa on mielenkiintoista nähdä, mistä keskustellaan. Kysymysten kun ei pitäisi edes sivuta hävittäjähankintoja, maahanmuuttoa, ilmastonmuutosta, sananvapautta, Unionin toimintaa tms. Ei ole aivan helppoa löytää uudesta aiheesta yksinkertaisia kysymyksiä ja niihin selviä vastauksia. Odotan myös, miten ehdokkaat ratkaisevat konfliktin, joka voi syntyä esimerkiksi siitä, että vaikkapa järvenpääläinen valtuutettu joutuisi valitsemaan Järvenpään ja Tuusulan jonkin terveydenhuollon yksikön toiminnan supistamisesta, tai päinvastoin.
Nyt kun sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen yhteistyötä tullaan hoitamaan useiden kuntien muodostamien hyvinvointialueiden vastuulla, ei voi välttyä ajatukselta, pitäisikö kuntien yhteistoimintaa laajentaa kaikilla muillakin sektoreilla. Kunnilta viedään joka tapauksessa valtava määrä resursseja ja velvoitteita, joten seuraava vaihe voisi olla, miten kuntien muut toiminnat voitaisiin järjestää yhdessä muutaman kunnan kanssa. Lopuksi kunnat poistuisivat, ja olisi vai alueet. Sitä voi miettiä.
Taisto Hujala
varatuomari, yrittäjä
Tuusula
(ei aluevaaliehdokas)
