Helsingin vanhusneuvosto ärähti ja lähetti kirjelmän Helsingin kaupungin strategian laatijoille. Neuvostomme puheenjohtaja, emeritusprofessori ja tulevakin kaupunginvaltuutettu Sirpa Asko-Seljavaara (kok) ja pätevä sihteeri Outi Paulig kokosivat neuvoston mielipiteet. Soraääniä ei kuultu, vaikka neuvostossa on viiden puolueen, useimpien eläkejärjestöjen ja muun muassa muistisairaita palvelevan yhdistyksen johtaja.
Kun kirjelmässä on omakin pukinsorkkani, valaisen sitä nähdäksemme miten oudoin ehdotuksin ja suunnitelmin Helsingin sadantuhannen yli 65-vuotiaan kaupunkilaisen tulevaisuutta on ajateltu palvella.
Helsingin kansliapäällikkö Sami Sarvilinna, strategiapäällikkö Marko Karvinen ja vuorovaikutuspäällikkö Johanna Seppälä ovat vanhusneuvoston kirjelmän ensimmäiset vastaanottajat.
* * *
Tässä tiivistys tekstistä, joka toivottavasti löytyy pian myös uuden kaupunginvaltuuston ja pormestareiden pöydiltä:
"Olemme huolissamme siitä, että suuri osa helsinkiläisistä ei ole tietoisia strategian valmistelusta, koska siitä on tiedotettu pääasiassa netin kautta. Eli käykö niin, että vanhimpien ihmisten mielipiteitä ei saada juuri lainkaan päättäjien tietoon?
Kirjastoissa olevat paperiset vastauslomakkeet eivät auta asiaa riittävästi. Vastauslomakkeita pitäisi olla lisäksi ainakin palvelukeskuksissa.
Neuvosto vaatii selkeää ja ymmärrettävää lähestymistapaa eikä sanastoa, josta esimerkkeinä ovat skenaario, alustatalous,muutosajurit, big data, mukavuuskulttuuri ja älykäs infrastruktuuri.
* * *
Skenaariosta minulla on sentään hatara käsitys, mutta alustataloutta en osaa edes arvata. Muutosajurit ovat ehkä Niemen muuttoliikkeen hevosvetoisia ajoneuvoja ja älykäs infrastruktuuri tyhmän infrastruktuurin vastakohta moottoriteiden suunnittelussa.
Näihin ja moniin muihinkin hankkeisiin haluamme siis selvitystä ja laajennusta esimerkkihenkilöihin, jollaiseksi strategiatyöryhmä tarjoaa ainoana 68-vuotiasta it-päällikköä, tuskin ilmatorjunnan tulenjohtajaa, jonka kerrotaan asuvan älykerrostalossa ja olevan startup-yrittäjä, joita takavuosina toimi vain rata- ja kenttäurheilun lähtöviivojen tuntumassa.
Ja vielä hiukan vakavammin: Eläkeikäisille kaupunkilaisille on tärkeää yksinäisyyteen, köyhyyteen digitalisaatioon liittyvän syrjäytymisen ehkäisy. Palvelujen käyttö, tiedon saanti ja osallisuus yhteiskunnassa edellyttävät, että meillä senioreilla on käytössämme tietokone sekä riittävä ohjaus ja neuvonta sen käyttöön.
Myös edullisten kokoontumistilojen puute on huutava. Terveyspalvelujen ja sosiaalisten ongelmien ratkaisussa uudella sote-lainsäädännöllä on merkityksensä’ ja mahdollisuutensa, mutta useat asiat näiden strategioiden laatijoiden agendalla vaativat toimenpiteitä heti.
Ai että mikä on agenda? Kannattaa kysyä naapurilta tai lastenlasten tietokoneilta.
MARTTI HUHTAMÄKI
