Tänä jouluna en anna yhtään lahjaa. Tai no, kouluikäisille pojilleni olen jo aikaa sitten luvannut tietyt lahjat, joten he saavat vielä pakettinsa. Vapautan siten itseni joulun ikävimmästä puolesta eli kaupallisuudesta. Kaupallisuus on tärvellyt hienon juhlan. Jos joulu joskus olikin hiljentymisen ja yhdessäolon henkisempi juhla, on se nyt kaukana siitä. Ostoskeskuksissa paukkuvat askelmittareiden uudet ennätykset. Kädet rakoilla ihmiset raahaavat täysiä ostoskasseja piiloon paketoitaviksi. Jos katsot nätä ihmisiä silmiin, et näe jouluiloa vaan stressiä ja ahdistusta. Harvalla on ihan oikeasti varaa heittäytyä sellaiseen shoppailuhulluuteen, mihin jouluna huomaa ajautuvansa. Ja kuitenkin siitä pois astuminen on vain yhden päätöksen päässä. Tänä jouluna en osta turhuuksia enkä lahjoja.
Monenlaiset pelot saattavat krampata mahassa moisesta ajatuksesta. Mitä läheiset minusta silloin ajattelevat? Saanko paheksuntaa, suljetaanko minut ulkopuolelle, menetänkö ystäväni? Tällaiset ajatukset paljastavat lahjanantajan alitajuntaiset motiivit. Surullisesti moni ostaa lahjoilla hyväksyntää. Jos jonkun rakkaus sinua kohtaan järkkyy sen takia, ettei hän saanut pakettia, oliko kyse koskaan oikeasta välittämisestä? Haluatko loppupeleissä pitääkään ympärilläsi ihmisiä, joiden rakkaus täytyy ostaa, lunastaa lahjoin? Ne ihmiset, jotka välittävät sinusta, eivät hetkahda, jos sanoudut irti shoppailuhuumasta ja paketti jää saamatta. On iso lista syitä, miksi ne tavaravuoret kannattaa jättää kauppaan. Vähin niistä ei ole se, mitä kulutushuuma tekee planeetallemme. Kantaessamme loputtomia tavaravuoria kuusten alle riistämme jälkeläisiltämme mahdollisuuden merkitykselliseen tulevaisuuteen. Se ei ole rakkautta. Jopa omat lapseni sanoivat pienenä lahjakasansa edessä, että tämä on jo ihan hullua. Siitä alkoi meillä lahjojen karsiminen vuosia sitten.
Ja tässä pieni vinkki, jos lahjattomuus ahdistaa. Tutkitusti on olemassa viisi erilaista rakkauden kieltä. Se tarkoittaa tapoja, joilla ihminen kokee olevansa rakastettu. Lahjojen saaminen on vain yksi näistä ja vain harvojen kohdalla se on pääasiallinen rakkauden kieli. Muita ovat yhteinen aika, kauniit sanat, kosketus ja auttavat teot. Huomaa, että mikään näistä muusta neljästä rakkauden kielestä ei maksa mitään. Mitä jos antaisit jotain näistä läheisillesi lahjaksi? Itse tein jokunen vuosi sitten pojilleni lahjakortit, joilla he saivat ostaa minulta tulevan vuoden aikana isot määrät 1) kutitusta 2) painia 3) lautapeliaikaa 4) piilosta. Kun lahjakortti esitettiin, minulla ei ollut oikeutta kieltäytyä valitusta aktiviteetista millään verukkeilla. Toimi kuin häkä ja uskon lasteni saaneen noista kerroista jotain paljon arvokkaampaa ja mieleenpainuvampaa kuin kauko-ohjatusta autosta. Lahjakortteja säilytettiin tulevan vuoden ajan kuin suurtakin aarretta.
Jos karsit hikistä kaupoissa juoksemista, seuraa myös toinen tervetullut ilmiö. Stressitaso laskee. Sinulla on oikeasti aikaa olla kotona tai rakkaiden luona kylässä, nauttia kynttilänvalosta, rauhasta, perheestäsi.
Miksi ette siis yhdessä vaikka kaveripiirissä tai suvun aikuisten kesken sanoutuisi irti joulun kaupallisuudesta. Olkaa radikaaleja! Kun kukaan aikuinen ei kuitenkaan usko enää pukin tuovan niitä lahjoja, niin jätetään ne muutamien pakettien availu lasten iloksi. Tarvitsemme kipeästi esimerkkejä uudenlaisesta olemisesta, jossa tavara ei määrittele rakkautta, juhlallisuutta tai merkitystä. Olisiko tämä se joulu, kun annat ja saat jotain arvokkaampaa kuin tavara.
Kirsi Salo
